Kiinasta mallia

Kirkot ovat vuosikymmenten ajan kiinnittäneet huomiota kahteen maailmanlaajuiseen ongelmaan: pakolaisiin ja ilmastonmuutokseen. Viime mainitun kohdalla Kiina näyttää suuntaa muille. Jos Yhdysvallat vetäytyy Trumpin myötä Pariisin ilmasto­sopimuksen velvoitteista, Kiinan merkitys korostuu.

Kiinalla on syynsä pysäyttää ilmaston­muutokset. Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) hallitus kokoon­tui taannoin Nanjingissa, Etelä-Kiinassa. Tuon viikon aikana ilmaston vaurioituminen oli helposti havaittavissa. Sisämaan miljoonakaupungin ylle oli levittäytynyt savusumu. Näkyvyyttä oli muutama sata metriä. Viikon aikana aurinko ei paistanut yhtään kertaa kirkkaalta taivaalta. Saimme kylmää räntäsadetta, ja pohjoisempana Peking peittyi hetkeksi lumeen.

Kiinassa kaikki on suurta. Myös ilmasto-­ongelmat. Vuosi­kymmenien ajan voimakkaasti teollistuneen maan tulevaisuus on uhanalaista. Kaikki halukkaat eivät ole vielä hankkineet itselleen autoa tai päässeet kuluttamaan toiveidensa mukaan. Mitä tapahtuu, jos tällainen into syttyy?

Yhteinen etumme vaatii, että jokainen valtio huolehtii osuudestaan ilmastotalkoissa. On pakko kehittää uudistuvan energian lähteitä ja sulkea päästö­jen lähteet, myös Suomessa.

Kotiin palattuani kuulin uutisista, että Atria ja Valio alkavat viedä tuotteitaan Kiinaan. Markkinaa riittää. Suomalaisille puhtaille elintarvikkeille on kysyntää. Nämä ovat toivon merkkejä maataloudelle. Tuotettavaa on kuitenkin vain, jos maapallo ja luonto selviytyvät.

Vastuu tulevasta kuuluu myös kirkoille. Vuonna 2001 kristityt ja muslimit neuvottelivat ympäristökysymyksistä. Uskon yhteisöt sitoutuivat yhdistämään voimansa ja tekemään rauhan maan kanssa. Ymmärrän sen tarkoittavan, että ihminen haluaa elää sovussa luomakunnan kanssa.

Rauhasta oli puhe silloinkin, kun enkelit ilmoittivat Jeesuksen syntymästä. Ihmisen pyrkimys rauhaan maan kanssa on vielä kovin kesken. Helpottaa hieman, kun tietää, että Luojamme tukee tätä pyrkimystä. Hän tahtoo ihmisen elävän sovussa: itsensä, luonnon ja Jumalansa kanssa.