Nuoruus valttia

Mielipide

1.10.201611:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Sellaistakin murhetta levitellään, että suuret ikäluokat pitävät politiikan avainpaikkoja käsissään ikuisesti. Aivan höpöpuhetta. Suurten ikäluokkien nuorimmat täyttävät seuraavien vaalien aikoihin 70 vuotta. Suurin osa jää pois eduskunnasta, joko vapaaehtoisesti tai pakolla.

Luottamus nuoriin on vahva. Äskeisessä budjettikeskustelussa opposition kolmen keskeisimmän ryhmäpuhujan keski-ikä oli alle 32 vuotta.

Poliittiselle kokemukselle pannaan muutenkin vähemmän painoa. Ministereistä Anne Berner (kesk.) ja Kai Mykkänen (kok.) ovat istuneet runsaan vuoden kansanedustajana.

Politiikkaa pyörittävistä puolueen puheenjohtajista SDP:n Antti Rinne ja Vasemmistoliiton Li Andersson ovat ensikertalaisia. RKP:n Carl Haglund ehti jo vetäytyä politiikasta makoisampien lihapatojen ääreen.

Ryhmänjohtajista perussuomalaisten Sampo Terho ja vihreiden Krista Mikkonen ovat eduskunnan ensikertalaisia.

Riviedustajien noviisien skaala on laajempi. Vuodessa on selvinnyt ainakin se, kuka on työmyyrä ja kuka viihtyy hauskoissa riennoissa.

Touko Aalto (vihr.) jaksaa puhua jylisevällä äänellä joka asiasta. Timo Harakka (sd.) valikoi sanansa tarkemmin, mutta hänen esityksistään syntyy lähes aina laajempaa keskustelua.

Aloitekykyinen Mikko Kärnä (kesk.) on virkistävä tulokas hieman uneliaassa puolueessaan. Valitettavasti hän kai joutuu jättämään työnsä ainakin toistaiseksi kesken. Satu Taavitsainen (sd.) valmistelee ryhdikkäät puheenvuoronsa poikkeuksellisen huolellisesti.

Julkisuuteen pääsee moni tavoin. Joakim Strand (rkp.) sattui viettämään kesälomaansa väärään aikaan oikeassa paikassa. Saara-Sofia Siren (kok.) esitteli kesällä Porissa reisiään niin että iltapäivälehdet heräsivät. Uskottavuuden palauttaminen vaatii työtä.