Maanviljely hiilinieluksi

Tietoisuus maatalouden merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa on vähitellen lisääntymässä. Suurin osa maatalouden päästöistä on peräisin maaperästä ja siksi on tärkeää ehkäistä päästöjen syntyminen maasta.

Viime kesänä ECAF (ecaf.org) julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan siirtymällä maataloudessa CA-viljely/suorakylvö­käytäntöihin maatalouden hiilidioksidipäästöjä voidaan Euroopassa vähentää jopa 200 miljoonaa tonnia.

Tulevassa cap-uudistuksessa etsitään keinoja maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Nurmialan lisääminen ja turvemaiden viljelyn rajoittaminen ovat aiemmin olleet esillä keinovalikoimissa.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt suorakylvön hyväksi­käyttö päästöjen vähentämisessä.

Sänkeen tapahtuvassa suora­kylvössä maa on muokkaamaton ja kasvipeitteinen ympäri vuoden, kuten nurmipelto. Tutkimusten mukaan se vähentää eroosiota ja ravinteiden poistumista pellolta samalla tavalla kuin nurmi. Myös hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä nurmi ja suorakylvö toimivat samalla tavalla.

Hiilen ja orgaanisen aineen väheneminen koskee kaikkia maalajeja, mutta suurinta hiili­dioksidin muodostuminen on turvemailla, joista on ar­vioitu vapautuvan hiilidioksidia enemmän kuin henkilöauto­liikenteestä.

Perinteinen kyntö­menetelmä tekee maasta ilmavan ja kuohkean. Mitä syvempään maata kynnetään, sitä enemmän siihen sekoittuu yli­määräistä ilmaa, joka oksidoituu maan orgaanisen hiilen kanssa takaisin hiilidioksidiksi ilmakehään.

Suorakylvössä sen sijaan maa on muokkaamaton ja kasvipeitteinen, jolloin yli­määräinen kaasujen vaihto vähenee. Samalla maahan tulee yhteyttämisen johdosta enemmän hiiltä kuin sieltä poistuu. Maasta tulee silloin hiilidioksidi­tuottajan sijasta -nielu. Hehtaarille sitoutuu vuodessa 1–3 tonnia hiilidioksidia.

Maatalouden ympäristöpäästöjen vähentämisessä suora­kylvö on siten varteen­otettava keino päästä EU:n kestävän kehityksen ympäristötavoitteisiin.