Onni on kotimainen lastenruoka

Kauppojen lastenruokahyllyillä on meneillään myllerrys. Muksu valmisvellien ja -puurojen sekä Tutteli-äidinmaidonkorvikkeen valmistus Suomessa on päättynyt. Tilalle ovat hiipineet ulkomailla valmistetut tuotteet.

Ihmettelin tammikuun alkupuolella miksi hyllyissä oli puutteita. Kiertelin useammassa kaupassa ja sattumalta osuin lastenruuista vastaavan myyjän juttusille. Hän paljasti meneillään olevan muutoksen.

Liityin siis monen muun hamsteriäidin joukkoon ja kiersin ostamassa eri kaupoista meille kolmen kuukauden varastot kyseisiä poistuvia tuotteita. Onneksi tetroihin annospakatuissa puuroissa ja velleissä riittävät päivämäärät touko-kesäkuulle...

Kun kauppojen keskusliikkeiden varastot on tyhjennetty kotimaisista maidoista, velleistä ja puuroista, enää ei myytävänä ole lainkaan esimerkiksi valmista kauravelliä, peruna-porkkanavelliä tai luumu-omena-ohrapuuroa.

Selitykseksi sanotaan, että koska niitä ei muualla Euroopassa syödä, meidän pientä markkinaamme varten niitä ei kannata valmistaa. Ja tuleehan tilalle muuta. No – jos kuusi vellivaihtoehtoa supistuu neljään, mielestäni se on vähemmän valikoimaa kuin ennen.

Miksi sitten tästä jupisen? Joku voi nyt sanoa, että ihan samahan se on missä ne ruuat on valmistettu. Minulle ei ole.

Erityisesti harmittaa se, että suomalaisista perusraaka-aineista valmistettuja tuotteita ei enää lapselleen voi tarjota.

Suurin murinan kohde maito. Tällä hetkellä kaupoissa ei ole tarjolla lainkaan kotimaista äidinmaidonkorviketta.

Koska omalla kohdallani imetys ei lainkaan lähtenyt käyntiin, jouduimme turvautumaan alusta asti korvikkeisiin. Kolmea eri korvikemerkkiä kokeiltuamme päädyimme kotimaiseen valmisteeseen.

Äitinä minä iloitsin siitä, että vaikka itse en pystynyt lastani ruokkimaan, saatoin isänmaallisesti valita edes kotimaisen korvikkeen.

Oma lapseni on nyt 11-kuukauden ikäinen ja tarvitsee korviketta vielä parin kuukauden ajan. Juuri viime viikonloppuna mietin sitten siellä kaupan lastenruokahyllyn ääressä, että mitähän korviketta nyt kotiin ostaisin.

Koska joka tapauksessa valmistaja on muuttunut ja lapsi joutuu tottumaan erilaiseen makuun, päätin siirtyä edullisemman korvikkeen ostajaksi. Päätökseen vaikutti myös jätteen määrä: en halua täyttää roskistamme muovisilla puolen litran pulloilla, vaan valitsen ennemmin kokoon puristettavan tölkin.

Lastenruuista syntyvä jätteen määrä on muutenkin ihan liian suuri. Yksi turhimmista keksinnöistä on myydä kuluttajille kahden ruoka-annoksen pakkauksia, jotka on kääritty pahvikuoreen. Ostan aina ennemmin pelkkiä yksittäisiä purkkeja, jotta säästyn turhalta jätteeltä.

Kaupan hyllyjen välissä kannattaa olla aina tarkkana. Tuoreen huhun mukaan Valio virittelee uudelleen omaa lastenruokatuotantoaan. Hyllyille odotetaan jo lähitulevaisuudessa uusia kotimaisia valmiita vellejä, puuroja ja sitä kaikkein tärkeintä – korviketta.

Onni on kotimainen lastenruoka – ainakin minun mielestäni. Harmi vain, että meillä joudutaan tämä väliaika elämään ilman.