Ruotsinkielisten olisi jo syytä kotoutua

Ruotsinkieliset näyttä vät pitävän kiinni omista etuoikeuksistaan ja jopa niiden lisäämistä. Tämä kävi selvästi ilmi ennen joulua RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin varsin ylimielisestä ärhentelystä sekä eduskunnassa että lehdistössä.

Samalla Henriksson osoitti selkeästi, että maamme ruotsinkieliset katsovat olevansa demokraattisen perustuslakimme yläpuolella. He voivat mielestään jopa sanella, millaisia ratkaisuja valtiopäivillä sallitaan.

Aamulehden mielipidesivulla (AL 2.1.) kysyttiinkin viisaasti: Eikö ruotsinkielisten kuuluisi opetella suomea eikä vaatia valtaväestöä opettelemaan alle viisiprosenttisen vähemmistön kieltä?

Tuon kysymyksen johdosta ihmettelenkin, miksi ruotsinkieliset eivät ole kotoutuneet suomenkieliseen yhteiskuntaan, vaikka Snellman sitä jo 1800-­luvulla esitti.

Tuota ruotsinkielisen sisäistä määräys- ja saneluvaltaa lietsovat myös monet edus­kunnan viimeaikaiset päätökset. RKP:n kannalta onkin varmasti mieleistä, että eduskuntamme hylkäsi yli 61 000 kannattajan tukeman kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin ruotsin kielen pakollisen opiskelun muuttamista valinnaiseksi.

Ruotsinkielisten lisääntyvää mahtia todistaa selvästi myös eduskunnassa hyväksytty uusi kielitaitolaki (424/2003). Sehän turvaa ruotsinkielisen vähemmistömme etuoikeudet ja kiintiöt, mutta pakottaa kaikki korkeakouluopiskelijat ja virkamiehet omaksumaan todellista käytännön taitoa edellyttävän ruotsin kielen kelpoisuuden, jota on tähän saakka sovellettu vain kaksikielisillä rannikkoalueilla.

Vakavinta tässä on, että tähänastinen, niin sanotulla muodollisella kielitodistuksella (Laki 149/1922) osoitettu ruotsin kielen taito ei enää riitä virkakelpoisuuden perustaksi. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi esimerkiksi määräaikaisten virkojen jatkamisessa.

Tiukennetut ruotsin kielen opiskeluvaatimukset muodostavat myös vakavan hidasteen ja jopa esteen etenkin matemaattisesti orientoituneille opiskelijoille. Samalla uudet kielitaitovaatimukset rajoittavat huolestuttavasti kansainvälisten kielten opiskelua.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ruotsinkielisten vaalima pakko-opiskelu ja muu suomenkielisiä syrjivä valta-asema jatkuu – toistaiseksi. Tämä loukkaa vakavasti suomenkielistä enemmistöämme, mikä tulee varmasti kostautumaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Siinä vaiheessa suomen­kielisen enemmistön oikeuksien palauttaminen tullaan nostamaan vaalien todelliseksi kynnyskysymykseksi.