Varkaus saa selityksen

TEKSTI: Kati Soininen KUVITUS: Jarkko Sirkiä

Suomessa on aikojen saatossa ollut käytössä miljoonia paikannimiä. Vanhimmat niistä ovat yli kolmetuhatta vuotta vanhoja. Uuttakin nimistöä luodaan koko ajan.

Paikannimet kertovat tarinoita. Perinnäiset paikannimet ovat syntyneet ihmisten keskuudessa. Tärkeäksi muodostunut paikka on yksilöity antamalla sille nimi.

Nimeä alkujaan käyttänyt porukka on saattanut olla muutaman sadan hengen pieni yhteisö. Myöhemmin nimi on tullut laajemmalti tunnetuksi, kun alueella liikkuvien ihmisten määrä on kasvanut. Esimerkiksi Varkaudessa kaikki paikallliset tietävät Harjurannan kylän tai Luttilan kaupunginosan. Tietyn suvun tiluksiin lukeutuva Rantapelto on sen sijaan edelleen vain pienen piirin käyttämä nimi.

Aina ei ole ihan selvää, mistä jokin aikoja sitten nimetty paikka on saanut nimensä. Yksikään nimi ei ole kuitenkaan syntynyt sattumalta. Paikannimi kertoo arvokasta tietoa seutunsa menneisyydestä, kulttuurista ja kielestä.

Jenni Rimpeläinen perehtyi Varkauden seudun paikannimiin tehdessään Joensuun yliopistolle ensin kandidaatintutkielmaa ja parhaillaan pro gradua maallikoiden paikannimitulkinnoista.

”Kysyin ihmisiltä, miten he selittävät paikannimien syntyä. Aika monet kommentoivat, että nimiä vain tulee käyttäneeksi. Harvoin tulee ajateltua sen kummemmin, että niiden takana olisi jokin selitys”, äidinkielen opettajana työskentelevä Rimpeläinen kertoo.

Selityksiä nimien takaa kuitenkin löytyy – joskus useitakin.

Yhdelle paikannimelle saatetaan esittää eri tulkintoja, eikä yksimielisyyteen tutkimuksessa aina päästä. Kansan keskuudessa kumotutkin selitykset voivat istua tiukassa.

”Monet haastateltavani muistivat Warkauden Lehdessä vuonna 1962 julkaistun artikkelin, jossa kielitieteilijä Ahti Rytkönen selitti Varkaus-nimen juontuvan saamenkielen kätköä tarkoittavasta sanasta vuörka. Sitä pidettiin edelleenkin totena, vaikka nykytutkimus on osoittanut toisen, todennäköisemmän selityksen”, Jenni Rimpeläinen sanoo.

Monista nimistä on helppo päätellä niiden alkuperä. Tavallista on, että paikka on saanut nimensä jonkin ominaisuutensa perusteella. Monet kielessämme yleiset kaksiosaiset paikannimet ovat tällaisia. Niissä jälkiosa ilmaisee paikan lajin ja alkuosa viittaa johonkin paikan erityispiirteeseen, kuten nimessä Kangaslampi.

Yleisiä ovat myös omistus- tai hallintasuhteen perusteella nimetyt paikat. Könönpelto on saanut nimensä seudulla asuneilta Könösiltä, Päiviönsaari varhaisilta asukkailtaan Kaukapäivisiltä. Joidenkin nimien taustalta saattaa paljastua vanha tapahtuma tai tarina. Huutokoskella kerrotaan ihmisten vastarannalla huutaneen venettä tai lauttaa.

Nimistönharrastajan herkkupaloja ovat paikannimet, joihin sisältyvien sanojen merkitys on nykyihmiselle epäselvä. Sanat ovat voineet kokonaan hävitä kielestä tai muuttua rakenteellisesti tai äänteellisesti. Myös muista kielistä lainatut sanat hankaloittavat omalta osaltaan nimen ymmärtämistä.

Tarkemmalla tutkimuksella näillekin nimille voi löytyä selitys, kuten arveluttavan kuuloiselle Siitinselälle. Haukiveden Siitinselkään sisältyy saamelaisperäinen lapinkylää merkitsevä sana siida. Siihen viitataan myös Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa nimellä Sithi.

Toisinaan joudutaan nostamaan kädet pystyyn: selitystä nimelle ei pystytä osoittamaan. Näin on monien tärkeiden luonnonpaikkojen ja kulkureittien kohdalla. Niiden nimeämisestä on jo niin pitkä aika, ettei sanan alkuperäinen merkitys ei ole enää tiedossa. Tällaisia ovat monet vesistöt, kuten osin Varkauden alueella sijaitseva Unnukka-järvi.

”Monille haastattelemilleni ihmisille tuli oikea ahaa-elämys: paikannimethän ovat tosi kiinnostavia! Vastattuaan he tahtoivat tietää, mitä nimien taustalla oikeasti on. Jotkut selitykset yllättivät: enpä olisi osannut tuollaistakaan ajatella”, Rimpeläinen kertoo ihmisten reaktioista.

Millaisia sitten ovat ne oikeat – ainakin tällä hetkellä vallitsevat selitykset?

Ämmä-alkuisten nimien taustalla voi olla jotakuta naista kohdannut onnettomuus, mutta Varkauden Ämmäkosken selitetään viittaavan suureen emäkoskeen tai kosken äkäiseen luonteeseen.

Huruslahden taustasta ei ole selvyyttä. Viinamäessä on tosiaan tehty viinaa.

Ja Varkauden kaupunki – se on saanut nimensä vetotaipaleesta, jonka kautta kulkemalla on pystytty kiertämään koski ja näin lyhentämään eli varastamaan matkaa.