Syklaami on värikäs kaunotar - Tiesitkö, että se oli ennen sikojen ruokaa?

Monien vanhanajan koristekasvien ­tapaan myös syklaamia on kokeiltu rohdoskäytössä. Tulokset ­hyötykäytöstä jäivät kuitenkin laihoiksi. Nykyisin ­tiedetään, että kasvin mukuloissa on huomattavan paljon saponiineja, jotka ärsyttävät limakalvoja. Kuva: Säde Aarlahti

Syklaami on vanhanajan ruukkukasvi, jonka kukinta osuu syksyn pimeimpään kauteen. Sen omintakeiset, taaksepäin kääntyneet terälehdet ovat kuin pieniä, värikkäitä liekkejä, jotka hulmuavat iloisena parvena tummien lehtien yllä.

Jos kasvia tarkastelee lähemmin, on helppo ymmärtää, miksi sitä alun perin kutsuttiin alppiorvokiksi (alpenviol). Matalassa, pyöreälehtisessä mättäässä ja kukkien olemuksessa on paljon orvokkimaisuutta. Kasvurytminsä ja kukkaväriensä puolesta kasvisuvut eivät kuitenkaan voisi enempää poiketa toisistaan. Siinä missä orvokit kukoistavat keväällä ja alkukesällä, vaipuu syklaami kesän lämmössä lepoon ja avaa viileän purppuraiset kukintonsa vasta syksyn viileydessä.

Syklaamisuvun kasvit ovat kotoisin Välimeren vuoristoisilta seuduilta Turkista, Italiasta ja Pohjois-Afrikasta. Monissa maissa syklaameja kasvatetaan ulkona puutarhoissa. Meillä ne ovat kuitenkin liian talvenarkoja.

Hempeän värikkäät kukat antavat piut paut marraskuiselle harmaudelle. Hyvällä tuurilla kaupasta voi löytää myös ripsureunaisin kukin kukkivia erikoislajikkeita. Kuva: Säde Aarlahti

Nimi syklaami on peräisin kasvin vanhasta kreikankielisestä nimestä ’kyrlaminos’, joka suomennettuna tarkoittaa sianleipää. Syklaamin rapeat, litteänpyöreät mukulat ovatkin tarjonneet ravitsevaa ruokaa vuoristoseuduilla laiduntaville karjuille ja emakoille. Antiikin aikoina uskottiin jopa, että syklaamipitoinen ravinto parantaa sianlihan makua.

Syklaami tuotiin puutarhakasviksi Englantiin jo 1500-luvun lopulla. Sen suosio kasvoi nopeasti, ja 1800-luvulla kasvi pääsi myös jalostustyön kohteeksi. Tämän seurauksena kukkien värivalikoima laajeni, ja terälehtien alkuperäisen, violettiin vivahtavan sävyn rinnalle saatiin vaaleanpunaisin, kirkkaanpunaisin ja valkoisin kukin kukkivia lajikkeita.

Myöhemmin punaisten sävyjen kirjo on kasvanut entisestään. Nykyisin syklaamien jalostus keskittyy kukkavärien sijaan lehtien marmorikuviointiin sekä kasvin kokoon ja muotoon. Uutta ovat minikokoiset syklaamit sekä röyhelö- ja ripsureunaiset lajikkeet.

Osa kukinnoista levittää ympärilleen vienoa kukkaistuoksua. Eniten tuoksua on pinkeissä, violeteissa ja valkoisissa kukissa. Kirkkaanpunaiset syklaamit eivät sen sijaan yleensä tuoksu. Kuva: Säde Aarlahti

Meillä ruukkukasvina kasvatettavat syklaamit ovat idänsyklaamin ( Cyclamen persicum) eri lajikkeita ja kantoja. Jalostuksen ansiosta syklaameista on tullut runsaskukkaisempia, ja ne menestyvät entistä helpommin tavallisessa huoneenlämmössä. Lähes aina paras kasvupaikka syklaamille löytyy kuitenkin kodin viileimmästä huoneesta.

Syklaami nauttii 10–16 asteen lämmöstä, jossa se voi kukkia tauotta viikkojen ajan. Syklaamit värittävätkin syksyä aina pyhäinpäivästä jouluun asti. Ne sopivat viileille kuisteille, vanhanajan salihuoneisiin ja pohjoisen puoleisille ikkunoille, kunhan ikkunan alla ei ole paahtavaa lämpöpatteria.

Mehevä juurimukula on muodoltaan kuin pieni pullea kulho, jonka päälle vesi pääsee varastoitumaan. Jos näin tapahtuu, alkaa mukula kuitenkin herkästi pilaantua. Niinpä syklaamia tulisikin aina kastella aluslautaselle. Sopiva kastelurytmi on tilkka vettä päivittäin tai joka toinen päivä annosteltuna niin, että vesi ei jää seisomaan aluslautaselle.

Vaikka huonekasvien lannoitus onkin talvikaudella pannassa, voi syklaamin kasteluveteen sekoittaa kerran viikossa nestemäistä lannoitetta. Sen turvin kasvi jaksaa kasvattaa esiin aina uusia ja uusia, suippokärkisiä nuppuja. Poista kellastuneet lehdet sekä kuihtunet kukinnot kiertämällä ne varovasti irti lehtimättään tyvestä asti.

Kukinnan päätyttyä lehtimätäskin herkästi lakastuu. Tällöin syklaamin voi hyvällä omalla tunnolla heittää kompostiin. Kukan jatkohoito huonekasvina on lähes mahdotonta. Liekehtivät kukkavarret ehtivät kuitenkin ilahduttaa kotia väreillään monen monta viikkoa.