Kaiken maailman tunarit

Puoli vuotta on kulunut, ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa vallinnut hyvä henki on vaihtunut pahalta haisevaksi. Voisin kuvitella, että hallitus yrittää välttää nyt tietoisesti kaikki mahdolliset virheet. Sellaiset, joista se voisi joutua ikävään valoon.

Sellaiseksi virheeksi voidaan laskea valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) parin viikon takainen kömmähdys. Stubb jäi kiinni karkeasta virheestä eduskunnan edessä, kun hallintarekisteriä käsiteltiin kyselytunnilla. Lukuisten pahoittelujen ja anteeksipyyntöjen jälkeen koko farssi huipentui tiistaina vasemmiston välikysymykseen ministerin luottamuksesta.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puolestaan herätti närää väheksymällä televisiolähetyksessä tiedemaailman mielipiteitä ja puhumalla kaiken maailman dosenteista. Sanojaan hän ei ole sittemmin pahoitellut.

Laskelmoivalle politiikalle on enemmän kuin tilausta. Viime viikolla nähtiin, että hallituspuolueet välttelevät heittämästä bensaa liekkeihin.

Eduskunnan pääsihteerin nimityksestä ei tullut poliittista. Virkaan haki päteviä poliitikkoja ja poliittisia virkamiehiä. Hetken aikaa syntymässä oli perinteinen virkanimitysuutinen.

Eduskunnan pääsihteerin virka on ollut keskustalaisen Seppo Tiitisen hallussa vuodesta 1992. Keskustalla oli hyvä mahdollisuus pitää läänitys itsellään. Kokoomuksella oli virkaan ehdolla oma ehdokkaansa. Tehtävään kuitenkin valittiin sitoutumaton Maija-Leena Paavola eduskunnan keskuskansliasta.

Perussuomalainen kansanedustaja Ritva Elomaa sentään lähetti julkiset kehut, että pääsihteeripäätös oli puolueen linjan mukainen. Puolue on Elomaan mukaan aina vastustanut virkanimityksiä, joissa puolueen jäsenkirjalla on iso painoarvo.

Mitenhän puolue aikoo suhtautua tuleviin nimityksiin? Seuraavan vuoden aikana hallituksen piirissä linjataan Kevan, Supon ja Kelan pääjohtajista. Poliittiset virkanimitykset eivät lopu Suomesta.

Perussuomalaisten toiminta osoittaa, ettei mene vahvasti kolmannessakaan hallituspuolueessa. Jokainen pieni tilaisuus pitää hyödyntää. Perussuomalaisten mahtava kannatus kun on romahtanut.

Se ei ole ihme, sillä vaaleissa puolue oli aivan toisenlainen kuin nyt. Maahanmuuttokriittinen puolue joutuu muun muassa hyväksymään ensi vuonna yli 500 miljoonan euron lisäpanostukset turvapaikkakuluihin.

Siinä on selittämistä äänestäjille.

Hallituspuolueiden politiikka on ajanut puolueet asetelmiin, joita ei ole politiikassa vähään aikaan nähty. Lämpöä kerää nyt varsinkin Antti Rinteen johtama SDP, joka hyötyy selvästi vasemmiston ja oikeiston välisestä nokittelusta. Demarien pitäisi osata käyttää tilanne hyväkseen, mutta keinot ovat vielä kateissa.

Uho on tarttunut myös ammattiyhdistysliikkeeseen, missä edelleen ajatellaan, että kaikki keskeiset päätökset pitäisi tehdä Hakaniemen bunkkereissa. Ammattiliitoista AKT on julistanut itsensä ylijumalan asemaan ja järjestö väläyttelee pakkolakien vuoksi koko Suomen pysäyttämistä.

Politiikan epävireisyys ennakoi valitettavan värikästä kevättä. Hieman maltillisemmat asenteet puolin ja toisin palauttaisivat kaikki osapuolet pöydän ääreen.

Mitä entinen presidentti olisi tässä tilanteessa tehnyt? Kekkonen olisi lähettänyt tunareille kirjeen ja vaihtanut jopa maan hallituksen.