Missä EU, siellä ongelma, edelleen

Hannu Takkulan kirjoitus yhteisestä maatalouspolitiikasta (MST 30.9.) on toiveikas ja positiivinen. Arvostamamme MEP:n kirjoitukseen haluamme puuttua vain parista näkökulmasta. Puoluejohtaja Soinin lausahdus ”Missä EU siellä ongelma” ei ole vanhentunut, ei meille.

EU on yhteisö, jonka edessä emme kumarra, eikä kenenkään pidä. Ei edes hallitusvastuuseen vedoten, ja siitä kiitos keskustallekin – hallituksessa olette, ja puolueen MEP Väyrynen on laittanut alulle kansalaisaloitteen koskien kansalaisäänestystä koskien euroalueesta eroamista. Se siitä reaalipolitiikasta.

Hyvää yhteistyötä toki tarvitaan, siitä olemme Takkulan kanssa samaa mieltä.

Viime vaalikaudella eduskunta ja erityisesti sen maa- ja metsätalousvaliokunta sai päätettäväkseen EU: n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisen ratkaisun, kuten kuusivuotiskausittain kuuluu. Osaksi edellinen hallitus onnistui kumuloimaan EU:n liikasääntelyä vielä pahemmaksi. Tämä on valitettavaa, sillä pala palalta on suomalaisen talonpojan itsenäinen päätösvalta luisunut Brysseliin pientareen laidalta.

Hiljattain julkisuudessa ollut kuva metrien mittaisesta maanviljelijän pakollisesta täyttämästä kaavakejonosta kertonee hyvin, mitä ja ketä yhteisen maatalouspolitiikan tuottama regulaatio työllistää. On hälyttävää, että kohta on kannattavampaa ryhtyä maataloustarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Unioni on saatava ymmärtämään, että sääntelyn tulee tuottaa todellista lisäarvoa. Tällä hetkellä uskallamme väittää, ettei näin ole. Viherryttäminen esimerkiksi uutena tukimuotona tuottaa enemmän valvontaa ja byrokratiaa kuin lisää yhteistä hyvää yhteisöille ja rakkaalle Suomen maataloudelle.

Europarlamentaarikko Takkula tarttuu myös todella merkittävään asiaan todetessaan, ettei metsäpolitiikkaamme ymmärretä Brysselissä. Meitä tämä ajatus puistattaa ja kauhistuttaa.

Kuka pitää pohjoisen havumetsävyöhykkeen puolia, onko Euroopassa tarpeeksi tietämystä ja tuntemusta boreaalisesta havumetsävyöhykkeestä? Ainakaan Bryssel sillä vyöhykkeellä ei ole.

Kansallisessa petopolitiikassamme on suomalaisen oikeustajun kannalta huolestuttavia piirteitä. Toivomme Brysselissä pidettävän huolta, että petopolitiikka pysyykin kansallisissa käsissä. Petokantammekin lienee enemmän yhteinen Venäjän, kuin EU:n kanssa.

Venäjän pakotteet ovat tosiasia, kuten osa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, yhteinen maatalouspolitiikka, yhteiset pakotteet. Siitä kärsii suomalainen maidontuottaja kohtuuttomasti. Kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta maatalouspolitiikassa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja (PS)

Kari Kulmala

maa- ja metsätalousvaliokunnan 
jäsen (PS)

Teuvo Hakkarainen

maa- ja metsätalousvaliokunnan 
jäsen (PS)

Pirkko Mattila

hallintovaliokunnan 
puheenjohtaja (PS)