Avohakkuiden kieltämisestä

Sitran yliasiamies Jyrki Katainen totesi, että ”metsä­kanalintujen metsästäjän maalaisjärjellä arvioituna avohakkuissa ei ole mitään järkeä” (MT 19.11.). Hänen mielestään metsätaloudessa olisi mahdollista siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.

Haluan todeta, että toimittiinpa metsissämme nykyisen käytännön tai jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti, niin joka tapauksessa metsälö on kuitenkin joskus uudistettava avohakkuun kautta.

On aivan turha kenenkään kuvitella, että jos raskailla ja suurilla metsäkoneilla käydään useaan otteeseen mönkimässä metsässä ja napsimassa sieltä aina vain isoimpia puita pois, joskus tulevaisuudessa kyseiselle alueelle nousisi kuin itsestään kattava ja elinvoimainen uuden metsän alku.

Kyllä puiden alla olevat taimenalut vaurioituvat samoin kuin pystyyn jäävät puutkin.

Kaikki avohakkuiden kieltämistä ajavat tuntuvat tyystin unohtaneen, että meissä metsänomistajissa on paljon sellaisia, joille metsä on huomattavasti enemmän kuin vain metsäkanalintujen metsästämiseen tai vanhojen puiden halailemiseen tarkoitettu paratiisi.

Metsä on meille monille elinkeino ja jopa ainut tulonlähde, jota me hoidamme ja vaalimme sille kuuluvan arvon mukaisesti. Varmasti jokainen, joka ymmärtää edes hiemankin metsiemme hoidosta, tietää, millaisia rahallisia satsauksia joudumme metsiimme tekemään, jotta saamme sieltä tarvitsemaamme tuloa.

Tukeista ja kuitupuusta saamamme kantohinta avohakkuuleimikoista on aivan eri luokkaa verrattuna poiminnalla tehtäviin hakkuisiin jatkuvan kasvatuksen metsiköissä.

Euroopan unionin, luonnonsuojelujärjestöjen, Sitran kuin myös lukuisten muidenkin tahojen viimeaikaisia kannanottoja lukiessa ja kuunnellessa on tullut entistä vahvempana mieleen kysymys, kuka tai ketkä nämä meidän metsämme loppujen lopuksi omistavat ja niiden käytöstä päättävät.