Äärevää säätä etsimässä

Yöukkonen Hangossa elokuussa 2007. JUKKA HÖLTTÄ 

Myrskybongaus ei ole pelkkää salamoiden ihailua: rankkasateen ja rajun tuulen piiskatessa on viisainta suojautua autoon. 

TEKSTI: Aimo Vainio KUVAT: Myrskybongarien arkistot

myrskytuulia on ainoastaan merellä. Keskimääräinen tuulennopeus on sisämaassa normaalisti puolet pienempi”, Punkka sanoo.

Meteorologit määrittelevät myrskyksi tuulen, jonka kymmenen minuutin keskinopeus on yli 21 metriä sekunnissa.

Ilmatieteen laitoksen tilaston mukaan myrskypäivien määrä Suomessa vaihtelee vuosittain paljon. Myrskypäivien määrä ei ole lisääntynyt, eikä tilasto Punkan mielestä yllä riittävän pitkälle, jotta siitä voitaisiin vielä tulkita jotain ilmastonmuutoksesta.

Myrskyjen bongaaminen keskittyy yleensä ukkosmyrskyihin. Tuuli on tasaista, mutta ukkosmyrsky vaihteleva ja jännittävä. Tuulimyrskyjä on yleensä talvella, ukkosmyrskyjä kesällä.

”Ukkoset ovat monimuotoisia ja näyttäviä. Niissä on vaaran tunne läsnä, sillä salama voi osua ihan lähelle”, Hölttä sanoo.

Kokemus voi olla hyvin voimakas. Kerroin Höltälle, miten kerran ukkosmyrsky poikkeuksellisesti kiersi kesämökkiä ympäröivät mäet ja tuli päälle. Pauke sai kaupunkilaispojat polvilleen. Viimeinen salama iski mökin taakse rinteeseen ja moni veti maihin.

Kokenut myrskyjen kokija Hölttä tietää tunteen, kun salama lyö lähelle.

”Pari kesää sitten Huittisissa pilvisalama rämäytti suoraan yläpuolella. Olimme porukalla huoltoaseman pihalla ja kaikki vetivät vaistomaisesti kyykkyyn.”

Lähimpänä salaman iskua Hölttä on ollut vain parinkymmenen metrin päässä.

”Se isku säpsäytti. Aivan valtava pauke ja välähdys aivan vieressä. Otsoni haisi.”

Ukkosmyrskyn perusyksikkö on ukkospilvi. Pilven energia purkautuu eri muodoissa: tuulena, ukkosena, salamointina ja sateena tai rakeina. Ukkosen edellytykset voidaan ennustaa, mutta ukkospilven tarkkaa syntymistä ja liikerataa käytännössä ei.

”Alailmakehän epävakaus aiheuttaa ukkosen. Sama epävakaus vaikeuttaa ennustamista varsinkin kesällä. Ukkosen syntymiseen tarvitaan lisäksi jokin laukaiseva tekijä, eikä aina voida etukäteen tietää onko sellaista”, Punkka sanoo.

”Ihmiset toivovat sääennusteen tietylle pisteelle, juuri sinne missä aikovat päivän viettää. Talvella ennustaminen on helpompaa, sillä matalapaineen mittakaava voi olla tuhat kilometriä, kesäisten ukkoskuurojen sen sijaan vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Säätä ennustettaessa puhutaankin todennäköisyyksistä”, Punkka tuumaa.

Ukkosta esiintyy enemmän kesällä, sillä se vaatii kylmien ja lämpimien ilmamassojen sekoittumista. Lämmin ilma kohoaa kylmän joukkoon ja aiheuttaa pilveen sähkövarausta.

Suurimmat ukkosmyrskyt syntyvät, kun pilvimassat yhdistyvät.

”Usein ukkospilviä on siellä täällä, mutta niiden voima kasvaa rajuilmaksi vasta kun ne kertyvät yhdeksi suureksi pilveksi.”

Näin kävi heinäkuun viidentenä päivänä vuonna 2002. Unto-myrsky keräsi voimia Viron yläpuolella. Pilvet vaelsivat Suomenlahden yli ja alkoivat kasaantua Kaakkois-Suomessa ja Saimaan yläpuolella.

Rintama purki suurimman voimansa Pohjois-Savoon.

”Pilvirintaman pohjoispuolella oli lähes 30 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Bongarit näkivät siellä 15 kilometriä korkean pilviseinämän vyöryvän kohti. Tuuli saattoi kovimmissa puuskissa olla 40–50 metriä sekunnissa. Onneksi kukaan ei kuollut”, Punkka muistelee.

Myrskyn seuraaminen aiheuttaa Punkassakin adrenaliiniryöpyn. Hän vertaa kokemusta laskuvarjohyppyyn.

Matkalla pohjoiseen Unto rauhoittui, mutta ärhentyi vielä kerran Lapissa.

”Se kuoli vasta jäämerellä”, hän jatkaa.

Untosta oli annettu ukkosvaroitus, mutta sen todellinen voima paljastui vasta jälkeenpäin.

Unto-myrsky kaatoi miljoona kuutiota puuta. Vuosikymmenen pahimmat myrskyt sattuivat kuitenkin marraskuulle 2001. Pyry ja Janika kaatoivat viitisen miljoonaa kuutiota puuta. 90 000 puuta kaatui sähkölinjoille.

”Ukkospuuskat kaatavat usein puita kapealta väylältä. Metsässä saattaa olla siellä täällä sadan metrin

ILMATIETEEN LAITOS

JAANA KANKAANPÄÄ

Tutkakuvissa näkyy, miten vuonna 2002 tuhoa kylvänyt Unto-myrsky keräsi voimia ensin Suomenlahdella. Myrsky yltyi, kun hajanaiset pilviryppäät kerääntyivät yhteen. Rankat sateet on merkitty punaisella ja violetilla.

a-j pUNKKA

JAANA Kankaanpää

” Tavoitteena on päästä myrskyn reitille ja antaa sen kulkea yli. ”

Pahus, koko viime kesän ukkosmyrskyt kiersivät Orimattilan kaukaa, miettii Jukka Hölttä. Hölttä harrastaa myrskyjen bongaamista. Hän seuraa säätä ja hyppää autoon, ajaa tarvittaessa myrskyn perässä ja yrittää päästä sen reitille.

Höltälle myrskyn kokeminen aiheuttaa adrenaliiniryöpyn. Vaaran tunne ja luonnon valtava voima ovat läsnä.

”Mitä rajumpi keli, sitä enemmän olen innoissani. Usein jo pari päivää aikaisemmin katsellaan ennustuksista, että nyt saattaa ukkosia tulla. Sitten tutka- ja satelliittikuvista yritetään etsiä sopiva paikka, jota kohti myrsky tulee. Tavoitteena on päästä myrskyn reitille ja antaa sen kulkea yli”, Hölttä kertoo.

Mennyt kesä oli myrskyrintamalla rauhallinen. Hölttä koki kaksi myrskyä, toisen perässä hän ajoi Lappeenrantaan saakka. Se chase, myrskyn jahtaaminen, ei onnistunut kovin hyvin.

”Ajoimme hieman ohi myrskystä ja se oli jo laantumassa, kun saimme sen kiinni. Harmi, sillä kun kesällä ukkosti, se oli hyvin hajanaista ja heikkoa.”

Viime kesän kohokohta oli heinäkuun supersolu-ukkonen Kuopiossa. Se oli hyvin voimakas ukkonen, joka aiheutti useita syöksyvirtauksia ja pölypyörteitä. Lisäksi raekuurot tuhosivat viljelyksiä. Supersolu-ukkosia arvellaan sattuvan Suomessa vuosittain, mutta aika harvinainen sellainen on.

”Supersolu-ukkonen voi olla paljon suurempi ja voimakkaampi kuin tavallinen ukkonen. Se saattaa aiheuttaa trombeja. USA:ssa supersolut aiheuttavat tornadoja”, Hölttä tietää.

Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Ari-Juhani Punkka aiheuttaa sisämaassa asuville myrskyfriikeille pienen pettymyksen. Suomessa myrskyää virallisesti lähes ainoastaan merellä.

”Paikallisesti ukkospuuskissa tuulen nopeus voi ukkosella yltää myrskylukemiin, mutta laajempia

JUKKA HÖLTTÄ