Tuontivalkuaisten harha

Argentiina on jo pitkään, monen muun kehittyvän maan tavoin, parantanut heikkoa talouttaan soijalla. Näiden maiden viljelijäperheet ovat valkuaisbuumin seurauksena saaneet lähtöpassit pelloiltaan. Väkipakolla lunastettuja tai otettuja pienempiä tiloja on surutta raivattu tasaiseksi soijaa viljeleville liikeyrityksille.

Soijan monokulttuuri on muuttanut perusteellisesti maan ja maiseman käsittelyä. Runsas ja nopea rahantulo on ratkaissut, kun valkuaisen kysyntä Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Euroopassa on kasvanut.

Mikä on ajanut latinalaisen Amerikan maat yksipuoliseen rehusoijan vientipolitiikkaan?

Atlantin tällä puolella vastaus löytyy peiliin katsomalla. Maatalouspolitiikan päättäjät ovat karkeasti laiminlyöneet oman maansa ja maan­osansa riittävän valkuaisrehu­omavaraisuuden. On menty yli siitä, mistä aita on matalin. Eikä ole mietitty ratkaisun kokonaisvaikutuksia.

Itseään sivistyneenä pitävä ja mielellään muita maanosia opastava Eurooppa laistaa vastuuttomalla soijantuonnillaan riittävän oman valkuaisrehun tuotannon. Euroopan valkuais­rehuomavaraisuus liikkuu parinkymmenen prosentin paikkeilla. Suomen valkuais­rehuomavaraisuus lienee puolet tätäkin huonompi. Suomelle tilanne on erityisen nolo, sillä ensimmäinen tieteen nobelistimme A. I. Virtanen viitoitti tietä nimenomaan typpi- ja valkuaisomavaraiselle maataloudelle.

Parannettavaa maatalouspolitiikassamme löytyy usealtakin peruslohkolta. Voisimme vihdoin alkaa konkreettisemmin ja äänek­käämmin ottaa oppia ja soveltaa Yhdisty­neiden Kansakuntien elin­tarvike- ja maatalous­järjestö FAO:n suosituksia kestävän maatalouden keinoista. Monissa muissa asioissahan me olemme innolla tukemassa YK:n ja sen alajärjestöjen kannanottoja.

Tähän asti virallinen Suomi on lähinnä ollut hiljaa FAO:n julkisista linjauksista. Välillä näyttää, että olemme olleet menossa jopa ihan päin­vastaiseen suuntaan.

Sademetsien, pelto- ja laidunmaa-alueen sekä perheviljelmien tuhoutuminen kostautuu ensimmäiseksi latinalaisen Amerikan maille. Mutta myös meille eurooppalaisille se voi ajan saatossa kostautua arvaamattomina seurauksina. Kunnon tahto­politiikalla ja omalla esimerkillä Suomi saisi taakseen muitakin Euroopan maita. Olisiko aika näin Suomen itsenäisyyden juhla­vuotena toimia?