Sähkökatkot vältettävissä – halvalla

Muutama vuosikymmen sitten myrskyjen ja tykkylumien aiheuttamia sähköverkkojen rikkoontumisia oli vähemmän. Myrskyt olivat ehkä vähän lievempiä, mutta suurin syy on, että silloin metsissä oli vähemmän ja nuorempaa puuta.

Vanheneva tai kaupungeissa asuva ja metsistään yhä vähemmän välittävä ja ymmärtävä omistajakunta jättää metsänsä, myös linjojen varsimetsät, hoitamatta. Jatkuvasti paisuvat hakkuusäästöt karttuvat myös linjojen varsille.

Kun metsä on ylitiheä, tuulenpuuskat tai tykkylumi poimivat linjanreunaryteiköstä jonkin hennon väli- tai lisävaltapuun ja kaatavat sen langoille. Toinen tyypillinen kaatujatyyppi on lahonnut vanha puu, joka katkeaa keskeltä.

Myös juurikäävän tai iän heikentämät juuret katkeavat tuulen voimasta. Usein puut kaatuvat myös, kun ylitiheitä metsiköitä harvennetaan liian myöhään ja siten tuuleen tottumattomat pitkät hontelot puut joutuvat avoimempaan tilaan.

Puut kaatuvat yleensä myös edellä kuvatuista syistä rautateiden ajolangoille VR:lle kuuluvista hoitamattomista ryteikkökaistaleista.

Kaikissa tapauksissa kyseessä siis on metsän tai puuston hoidon laiminlyönti. Sama ongelma valitettavasti vaivaa myös suurinta osaa talousmetsiä.

Tilanteen hallitsemattomuutta kuvaa se, että hiljattain saamani Johtoalueiden vierimetsien hoito -ohje antaa huonot ohjeet.

MTK:n ja Energiateollisuuden tekstissä sanotaan: Ensiharvennus tehdään hyvän metsänhoidon suositusten mukaan.

Se ei ole läheskään paras menettelytapa linjanvarsimetsissä – varsinkin, kun metsäharvennuksen suositukset ovat vanhentuneita. Kuvaavaa on, että edes ohjekirjasen tekoon ei ole käytetty pätevää asiantuntijaa.

Puun tuottajana ja tuottamisen aktiivisena ja pitkäaikaisena kehittäjänä tiedän oman yritykseni laajalla kokemuksella, että määrätynlaisella metsänhoidolla puuston myrsky- ja tykkylumituhot käytännössä loppuvat supernopeiden mutta harvinaisten suihkuvirtauksien jälkiä lukuun ottamatta.

Linjavauriot voitaisiin saada kutistettua pieneen murto-osaan nykyisestä. Samalla konseptilla metsästä – myös tavallisista talousmetsistä – saatava hakkutulo kasvaisi merkittävästi.

Verkkoyhtiöiden tulisi tehdä, vaikka lain turvin reunametsien hoidosta metsänomistajan kanssa hoitosopimukset, jossa tehtävät toimenpiteet ohjearvoineen ja -aikoineen ovat selvästi määritelty. Sopimuksessa määritettäisiin tarkastukset, hoitotöiden ja hakkuiden suunnittelijat sekä sanktiot sopimuksen rikkomisesta.

Tällä saataisiin vuosittainen satojen miljoonien eurojen kustannussirkus ja ja pahan mielen aiheuttajat pois päiväjärjestyksestä sekä vältettäisiin miljardien investoinnit turhista maakaapeloinneista.

Tämä on mahdollista, jos vastuullisilta toimijoilta vain löytyy ammattitaitoa ja toimeenpano-osaamista.