Yliö: Pragmaattinen käänne EU:n ilmastopolitiikassa – kipukohtia liikenteen päästöt, hiilinielut ja maatalous

Muun muassa maan muokkaamisen vähentäminen ja kasvukauden ulkopuolinen kasvipeitteisyys on yksi maatalouden ilmastopäästöjä vähentävistä toimista. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi

Ursula von der Leyenin toinen kausi Euroopan komission johdossa alkoi joulukuun alussa ilmastopoliittisesti vaikealla hetkellä. Donald Trumpin valtaannousu Yhdysvalloissa johtaa kasvihuonepäästöjen kasvuun ja eroon Pariisin ilmastosopimuksesta.

Kesäkuussa pidettyjen Euroopan parlamentin vaalien alla monet pelkäsivät laitaoikeiston kasvun uhkaavan EU:n ilmastotoimia, samalla tavalla kuin Trump Yhdysvalloissa. Vaikka laitaoikeisto hieman vahvistui EU-vaaleissa, Euroopassa kansalaisten suuri enemmistö on vaalituloksen ja tutkimusten valossa huolissaan ilmastokriisistä ja toivoo ilmastotoimia.

Ilmastokriisiin liitetyt uhkakuvat ovat EU:ssa jo vahvasti läsnä. Lokakuussa Espanjan Valencian tappavat tulvat aiheuttivat rajuja tuhoja myös vihannes- ja hedelmänkasvattajille. Suomessa rekisteröitiin syksyllä ensimmäiset hirmumyrskyt.

Vahva ilmastopolitiikka olisi yksin Suomen ja Euroopan ruokaturvan kannalta viisasta.

Von der Leyen on toisella kaudellaan luvannut puolustaa EU:n ilmastopolitiikan saavutuksia, mikä mahdollistaa kansainvälisen ilmastopolitiikan edistämisen.

Tärkeä ilmapuntari tälle työlle on loppuvuoden 2025 ilmastokokous Brasilian Amazonasin sademetsäalueen Belémissä, jossa EU:n pitäisi onnistua aiempaa tuloksellisempaan yhteistyöhön Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa.

Uusi komissio korostaa ilmastopolitiikassa pragmaattisuutta ja teollisia investointeja, mutta toistaiseksi keinot puhtaan teollisen kehityksen investointien rahoittamiseksi näyttäytyvät enemmän toiveikkailta kuin realistisilta. Esimerkiksi jäsenmaiden yhteisvelan hyödyntämisestä ei ole vielä löydetty sopua.

EU:n jäsenmaat eivät ole saavuttamassa vuodelle 2030 yhteisesti sovittuja ilmastotavoitteita. Tavoitteisiin nähden liikenteen ja maatalouden kasvihuonepäästöt ovat liian suuret ja metsien ja maankäyttösektorin hiilinielut liian pienet.

Muutamien jäsenmaiden hallitukset seuraavat sivusta ilmastotavoitteiden karkaamista. Mikäli jäsenmaat eivät etsi ratkaisuja, ilmastotavoitteiden toteuttaminen tulee riippumaan siitä, uskaltaako EU-komissio käyttää valtaansa paimentaakseen jäsenmaita toimeenpanoon.

Energiatuotannon ja teollisuuden päästöt vähenevät nyt vauhdilla päästökaupan kautta, joten ilmastopolitiikan kipukohtia ovat investointien ohella henkilöliikenteen päästöt, hiilinielut ja maatalous.

Komission odotetaan sitouttavan jäsenmaat ja Euroopan parlamentin 90 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2040 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös kipukohtiin tarttumista.

Tällä kaudella erityisiä odotuksia liittyy maatalouteen. Uusi komissio on luvannut vastata alkuvuoden maanviljelijäprotestien huolenaiheisiin ja luoda sadan ensimmäisen päivänsä aikana uuden suunnan maatalouspolitiikalle.

Von der Leyen käynnisti viime kaudella maatalouden tulevaisuuden strategisen dialogin, jossa laajapohjainen toimijoista koottu ryhmä teki kokonaisehdotuksen maatalouspolitiikan parantamiseksi ja ilmastotavoitteiden edistämiseksi. Kesällä julkaistussa loppuraportissa ehdotetaan viljelijöiden vapauden lisäämistä, joten maatalouspolitiikassa seurattaisiin jatkossa tuloksia toimenpiteiden sijaan. Maataloustukien byrokratiaa voitaisiin näin vähentää.

Kestävyyttä vahvistettaisiin rahoittamalla ilmasto- ja luontoviisasta viljelyä sekä vähentämällä EU:ssa lihankulutusta maltillisesti.

Miten maanviljelijät halutaan sitouttaa tähän muutokseen? Yksi ryhmän vastaus on vahvistaa oikeudenmukaisuutta. Viljelijäosuuskuntia halutaan vahvistaa ja ruokamarkkinoita muuttaa viljelijätulon lisäämiseksi. Tukea suunnattaisiin aiempaa enemmän pienille tiloille ja nuorille viljelijöille.

Viljelijäperheessä kasvanut maatalouskomissaari Christopher Hansen on luvannut lähteä toteuttamaan maatalouden uudistuksia ”saappaat jalassa” jalkautumalla viljelijöiden pariin. Strategisen dialogin keinot tarjoaisivat jotain uutta maatalouspolitiikkaan, mutta onnistuminen vaatisi tasapainottelevien ja myös jo kiisteltyjen suositusten edistämistä kokonaisuutena.

EU:n jäsenmaista Tanskassa on viime aikoina onnistuneesti etsitty kansallisesti sopua maatalous- ja ilmastopolitiikan jännitteisiin laajapohjaisella valmistelulla. Viljelijät, ruokajärjestelmän toimijat ja ympäristöjärjestöt ovat hallituksen tuella onnistuneet löytämään yhteisessä pöydässä yhteisiä ratkaisuja.

Uuden EU-komission lähestymistavan menestyksestä ei ole takeita. Yritys löytää dialogin kautta pragmaattisia ratkaisuja umpisolmujen avaamiseen on tervetullut avaus.

Otto Bruun

Itä-Suomen yliopiston kestävyysoikeuden väitöskirjaopiskelija