Eikö totuus tottelekaan mediaa?
Trumpin vaalivoiton jälkeen poliittinen eliittimme ja heitä myötäilevät toimittajat ovat käyneet hämmentynyttä keskusteluaan vaalituloksen syistä.
Samantyyppistä keskustelua käytiin perussuomalaisten taannoisen vaalivoiton ja Englannin Brexitin jälkeen.
Sitkeästi media jaksaa keksiä selityksiään ja toistaa omaa totuuttaan.
Mutta meneekö todellisuus jossakin muualla? Onko niin, että kansa ei niin vaan nielaisekaan toimittajien totuutta?
Olisiko selitys hiljaisuuden spiraalissa? Tämän Elisabeth Noelle-Neumannin kehittämän, mediavaltaa kuvaavan mallin mukaan yksilön oma mielipide ja myös käyttäytyminen vähitellen muuttuu vastaamaan sosiaalisesti hyväksyttyä tapaa ja mielipidettä.
Huomio on vähintäänkin yhtä paljon siinä, mistä vaietaan kuin siinä mistä puhutaan. ”Minä en kysy, enkä odota sinun vastaavan” -periaatteella toimittajat ja eliitti ylläpitävät yhteistä totuuskuplaansa.
Otetaanpa esimerkki kysymyksistä, joita ei valtamediassa juuri esiinny:
Kannattaako Suomen erota eurosta ja devalvoida valuuttansa? Saisimmeko näin vientimme vetämään?
Kuka aloitti Syyrian sodan? Loppuisiko sota muutamassa kuukaudessa, jos länsimaat lopettaisivat tukensa kapinallisille?
Miksi kansainvälinen Punainen Risti antaa tukensa Aleppon mutta ei Donetskin alueen kapinallisille?
Tuloerojen kehitys Suomessa? Olemmeko varmasti samassa veneessä?
Kuinka paljon EU:n on mahdollista ottaa vastaan pakolaisia, kolme vai kymmenen miljoonaa? Milloin Suomen pitää ehdottomasti sulkea omat rajansa?
Välttämällä kansalaisia askarruttavia kysymyksiä ja keskustelua näin irtaannutaan todellisuudesta.
Tämän jälkeen ei pidä yllättyä.
Hetken luulin, että Suomen kupla puhkesi perussuomalaisten jytkyyn. Ei, se rakensi pian uuden ja otti Timo Soinin sinne mukaan panttivangikseen.
Pentti Salmela
Lohja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
