Ihan hiljaa

Mun rakkauden suihkulähde ei toimi. Ei kerta kaikkiaan.

Makaan lattialla hiljaisen naislauman reunalla. Vetäjän lempeä ääni leijuu yllämme.Tunnin jälkeen muut hymisevät tyytyväisinä.

Rakkauden suihkulähteet.

Päätän antaa itselleni ja kurssille vielä mahdollisuuden. Kun sitten pitäisi lähettää maailmalle vaaleanpunaista rakkauden pilveä, luovutan.

Rakastan toki, mutta tämä pilvihommeli ei ole mun juttu. Ne tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoitukset, joista innostuin tutun mindfulness-vetäjän mökillä, olivat jotain muuta.

Ei tarvinnut muuttua suihkulähteeksi. Sai olla minä. Tuijotella taivasta, puita, hengittää hiljaa ja tyhjentää mieltään.

Hiljentyminen, erilaiset keinot rentoutua ja tyhjentää pää hälystä ovat kysytympiä kuin koskaan. Mindfulness on hitti. Retriitit täyttyvät. Jooga- ja stressinhallintakurssit vetävät.

Eikä ihme.

Elämä on monilla sellaista härdelliä, että nuppi tarvitsee välillä rauhoittumista. Tietotulvan keskellä kaipaa tietoista hiljentämistä. Läsnäoloa tässä ja nyt. Tavalla tai toisella.

Monelle se on niin itsestään selvää, ettei sitä edes ajattele: kalareissuja, metsässä samoilua, sienestystä ja marjastusta.

Vetoisella luokan lattialla maatessani tajuan olevani väärässä paikassa.

Minä kuulun metsään.

Tuijottamaan järvenselkää.

Mia Palokallio