Oikeat sankarit jäävät varjoon
Näin viikolla tilanteen, jossa kilpailevan puolueen edustaja tuli kansanedustajaehdokkaan iltamiin, istui ja kuunteli sekä toivotti lähtiessään avoimesti menestystä. Komeaa on politiikka joskus.31.3.202306:00
Kun vaalitaistelu sunnuntaina päättyy, katseet kääntyvät vaalien voittajiin. Seuraavan eduskunnan 200 kansanedustajaa ansaitsevatkin kaiken huomion ja arvostuksen, mutta jo ennen sitä on syytä nostaa esille vaalien todelliset sankarit. Heitä sunnuntaina enää harva muistaa, vaikka syytä olisi.
Kaikki ehdolle lähteneet ovat demokratian ritareita. He ovat uskaltaneet tunnustaa väriä ja lähteä julkisesti muiden arvioitaviksi. Jotkut ovat laittaneet likoon jopa kymmeniä tuhansia euroja saadakseen asiansa esille.
Lisäksi he ovat uhranneet meidän kaikkien muiden asialle omaa ja läheistensä aikaa. Pahimmillaan he ovat altistuneet vihapuheelle tai ainakin oman asiansa vähättelylle.
Myöskään palkkio kansanedustajan työstä ei tehtävän väliaikaisuuden, ajankäytön ja vaalikampanjoinnin kustannusten jälkeen ole kovin kummoinen. Parlamentaarikon palkalla harva rikastuu, sen verran kovat kulut tehtävään liittyvät.
Julkista arvostustakin kansanedustajat saavat kovin säästeliäästi. Jostain käsittämättömästä syystä parlamentaarikkojen motiivien puolipilkallisesta vähättelystä on tullut poliittisen kulttuurin ominaispiirre.
Kyllä suomalaiset edustajiaan arvostavat, mutta parantamistakin on. Politiikan kielenkäyttö myös mediassa voisi olla rakentavampaa.
Poliitikkojen tarkoitusperiä on toki aina syytä valaista, mutta harvoin niissä on sellaista salakähmäisyyttä, joka sittenkään oikeasti yllättää.
Loppujen lopuksi omien arvojen ja kannattajien tärkeäksi kokemien asioiden ajaminen on poliitikkojen työtä.
Ei sitä kannata vastustajienkaan liikaa arvostella. Sitä voisi sen sijaan ihan vaan arvostaa.
Ehdokkaiden lisäksi on syytä nostaa esille suomalaisen kansanvallan toiset sankarit.
Ilman toritelttojen pystyttäjiä, makkaran paistajia, kahvinkeittäjiä tai ehdokkaidensa tukiryhmissä toimivia demokratia ei toteutuisi.
Kun kovasta työstä, mainonnasta ja muusta kampanjoinnista huolimatta vaali-iltaan ei tule kuin kourallinen ihmisiä, suru tulee tukiryhmälle puseroon. Tippakin voi herahtaa silmään.
Siitä huolimatta taustajoukot tekevät sen, minkä kokevat arvokkaaksi. Pilkkaa tästä he vähiten ansaitsevat, myötätuntomme ja sympatiamme kyllä.
Erityisen tärkeitä vaaleissa vapaaehtoista työtä tekevät ovat tasoittaessaan ehdokkaiden tasa-arvoa kampanjakustannusten osalta.
Taitavat some-päivittäjät tai TikTok-tikkaajat tekevät tukiryhmissä hyvin pienillä panostuksilla huomattavan tehokasta jälkeä.
Lisäksi vaalityöhön osallistuvat osaavat monesti arvostaa niitäkin, jotka ajattelevat asioista toisin.
Olin viikolla vaali-illassa, jossa kilpailevan puolueen edustaja tuli ehdokkaan vaali-tilaisuuteen koko illaksi.
Ei hän vakoillakseen tullut, vaan arvostaakseen tosissaan olevaa pienen paikkakunnan ehdokasta. Lähtiessään kätteli ja toivotti avoimesti menestystä.
Komea oli hetki.
Tällaisesta politiikasta kannattaa ottaa puoluejohtajienkin oppia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
