Jääkiitäjien matkassa

Linnansaaren kansallispuiston maisemissa luistelijalla riittää ihasteltavaa. Kun Haukiveden pitkä järvenselkä saarineen on taitettu, ohitetaan kapeita salmia. 

Retkiluistimilla vauhdin hurman tavoittaa nopeasti! Jarruttaminen kannattaa silti opetella heti alkuun. 

Evästauko on osa elämystä. Pannukahvia istuvat hörppimässä yrittäjäpariskunta Jukka Laitinen (toinen vasemmalta) ja Marie Louise Fant sekä luistelun harrastaja Matti Korhonen. 

Luistellaan!

Suomen pisimmällä, liki 30 kilometrin mittaisella luistelureitillä Saimaalla retkeillään läpi talven. Matkan varrella pysähdytään nuotiokahville Linnansaaren kansallispuiston maisemiin.

Kaukana edellä rataa painelee rantasalmelainen Matti Korhonen, 63. Ja mikäs Matin on mennessä, mies luistelee jo kolmatta talvea luonnonjäillä. Viime vuonna kilometrejä kertyi yli 1� 100.

Nyt Korhonen aikoo luistella yhdeksän kilometrin päähän, aina Saimaan syväväylälle saakka. Hän lupaa takaisin tullessaan yhyttää loppujoukon Pikku-Lapin nuotiopaikalla.

Pitkäteräiset retkiluistimet istuvat jalassa huomattavasti taitoluistimia mukavammin. Pitkät sauvat antavat lisävauhtia. Miten luistimilla voikaan päästä näin lujaa? Helppoudesta huolimatta vähän jännittää ja sen huomaa ensin säärissä: jalan etuosaa alkaa pakottaa.

”Pidä paino kantapäillä ja rentouta jalka aina potkun jälkeen. Niin, ja vedä vatsa tiukasti sisään!” Saimaa Holiday Oravin yrittäjä Marie Louise Fant vinkkaa viereltä.

Neuvo on varteenotettava; pian jännitys jaloista katoaa. Hetkeksi uskaltaa jo laskea silmät vaeltamaan maisemissa. Jäätäkin tointaa tarkkailla! Sen huomaan, kun olen kompastua ensin jäänpinnan pieneen epätasaisuuteen ja heti perään omaan luistelusauvaani.

Luonnonjäillä luistelusta käytetään kahta eri lajinimitystä: matkaluistelu ja retkiluistelu. Molemmille lajeille on omat liittonsa.

Myös Suomen Luisteluliitto painottaa eroa kahden lajin välillä. Virallisen määritelmän mukaan matkaluistelu on luistelemista luonnonjäille auratuilla jääradoilla ja jäädytetyillä ovaalin muotoisilla luisteluradoilla. Retkiluistelu puolestaan on elämyksellistä luistelemista auraamattomilla, vapailla luonnonjäillä.

Luistelunharrastajat pohtivat, onko lajien erottelu tarpeellista ja edes mahdollista. Kun maallikko lähtee luonnonjäälle retkiluistimet jalassa, harrastuksesta puhutaan yleensä retkiluisteluna.

Jäällä pääsee yhtä lailla nauttimaan vauhdin hurmasta ja luontoelämyksistä, oli luistelija liikkeellä retkeily-, kuntoilu- tai matkantekotarkoituksessa. Myös Oravin-Rantasalmen maisemissa retkiluistellaan, tehtiin matkaa sitten auratulla radalla tai vapaalla luonnonjäällä.

Ruotsista meille rantautunut luonnonjäillä luistelu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Vähälumiset talvet houkuttavat myös muiden talvilajien harrastajia luistelemaan meren ja järvien jäälle. Matkaluistelun harrastajia Suomessa on noin 100 000. Retkiluistelijoita on useita tuhansia ja harrastajamäärä on koko ajan nousussa.

Turvallisuus on syytä pitää mielessä jäällä liikuttaessa. Kunnossapidettyä reittiä voi painella menemään yksinkin. Toki muistaen, että reitilläkin liikutaan jään päällä ja omalla vastuulla. Varusteiksi riittävät luistimet – ja naskalit, jotka kannattaa muutenkin pitää aina jäällä mukana.

Vapaille, auraamattomille luonnonjäille ei aloittelijalla sen sijaan ole asiaa itsekseen. Eikä ilman turvavarustusta, johon kuuluvat naskaleiden lisäksi kelluttavaan reppuun tiiviisti pakatut vaihtovaatteet, heittoköysi ja jään kokeilemiseen tarkoitettu sauva. Kännykkä on hyvä säilöä vesitiiviiseen pussiin.

”Kun viemme ryhmiä vapaille jäille, retkenjohtaja luistelee aina edellä. Hän osaa lukea jäätä ja tunnistaa vaaranpaikat, esimerkiksi tuuliavannot. Sauvalla varmistetaan jään paksuus: pääsääntöisesti yli viisi senttiä paksu jää kantaa luistelijan. Varmuudeksi jokaisella ryhmän jäsenellä on kelluntaliivi yllään. Kokenut luistelija osaa itse pakata reppunsa kelluttavaksi, mutta ryhmien kanssa emme ota turhia riskejä”, Marie Louise Fant kertoo.

Lähtöpaikkamme, Rantasalmen Järvisydän, jää nopeasti taakse. Luistimenjäljet raidoittavat rataa. Välillä yksittäinen luistelija tai isompi seurue painaltaa ohi. Venäläinen turistiperhe on lähtenyt matkaan kävellen ja katselee luistelijoita uteliaan oloisena.

Marie Louise Fant kertoo retkiluistelun sopivan koko perheen harrastukseksi. Hänen perheessään luisteluretkiä tehdään paitsi työaikana myös vapaalla.

”Ekaluokkalaisemme luistelee jo reippaita matkoja. Jos uupumus yllättää, otetaan vetoköysi avuksi. Pienempi lapsi kulkee mukana rattaissa.”

Aurinko pilkistää taivaanrannasta sen verran, että mieli tulee hyväksi. Rantoja reunustavat metsät ja komeat kalliot lepäävät lumipeitteen alla.

Jääkin on lumen peitossa, nyt tammikuun alussa täällä pääsee luistimilla ainoastaan auratulla reitillä. ”Tänä talvena olemme tehneet opastetun retken vapaille jäille vain kerran, marraskuussa. Yleensä tähän aikaan vuodesta on sattunut sellaiset kelit, että retkiä on järjestetty useampiakin”, Marie Louise Fant sanoo.

Luistelija joutuukin aina ottamaan huomioon sään. Alkutalvesta odotellaan kuumeisesti pidempiä pakkasjaksoja ja kestäviä jäitä. Hyvällä onnella jäälle päästään jo marraskuussa, mutta kausi saattaa startata vasta tammikuussa. Kovien pakkasten jälkeen muodostuu teräsjäätä; kovaa ja tasaista, otollista luistella.

Luisteluolosuhteet vaihtelevat kauden aikana. Sekin vaikuttaa, missä päin Suomea luistellaan. Mereltä löytyy yleensä aina lumettomia jääalueita.

Sisävesillä luistellaan syksyllä ennen lumisateita ja keväisin, kun vesisateet silottavat lumen pois jäältä. Kun lunta on jäällä liiaksi, siirrytään auratuille radoille. Niille pääsystäkään ei ihan aina ole takeita: kova lumimyräkkä tai jäälle noussut runsas vesi voi estää radan kunnossapidon.

Kevätpuolella luistelu on ihanimmillaan, kun aurinkoakin näkee enemmän kuin pilkahduksen keskipäivällä. Kevätjäät ovat kuitenkin petollisia: aamulla kestäväksi havaittu jää saattaa jo iltapäivällä pettää luistelijan alta. Kun lämpötilat nousevat päivisin plussan puolelle, luisteluretkelle lähdetäänkin heti aamusta.

Pysähdymme Linnansaaren kansallispuistoon kuuluvan Pikku-Lapin saaren edustalla. Luistinten irrottaminen käy kätevästi. Vaelluskengillä on hyvä jatkaa polkua pitkin nuotiopaikalle.

Matti Korhonen kurvaa paikalle parta huurussa, juuri ajallaan. Hänellä on takanaan neljätoista kilometriä. Me olemme luistelleet hiljakseen samassa ajassa nelisen kilometriä.

”Viime talvena tuli yhtenä päivänä luisteltua 80 kilometriä. Olin palaamassa omalta lenkiltäni, kun vastaan tuli tuttuja ja kävimme vielä uudelleen Linnansaaressa”, Matti Korhonen kertoo.

Jukka Laitinen, Marie Louise Fantin puoliso ja yrittäjäkumppani, on hurauttanut saareen moottorikelkalla valokuvaaja kyydissään. Retkeilijöiden vapaassa käytössä olevalle nuotiopaikalle on jo tehty tulet.

Laitisen mukanaan tuomat taukotakit eivät ole turhat: paikallaan ollessa alkaa nopeasti paleltaa. Kuksasta hörpitty pannukahvi lämmittää sekin mukavasti.

”Parhaita hetkiä ovat ne, kun lämpimänä aurinkoisena päivänä pysähtyy nuotiolle paistamaan makkaraa”, Matti Korhonen toteaa, ja häntä on helppo uskoa.

Evästauko pitkällä luisteluretkellä on paitsi elämys, myös tarpeen jaksamisen kannalta. Etenkin myötätuuleen luisteltaessa saattaa unohtua se, että voimia pitäisi riittää paluumatkallekin. Kilometrejä tulee ahnehdittua huomaamatta. Kun välillä pysähtyy ja kaivaa termarin ja voileivät esiin, jaksaa taas.

Matti Korhonen kertoo olevansa Rantasalmen radalla ensimmäistä kertaa tänä talvena. Kotitalonsa läheisellä pikkujärvellä hän on jo ennättänyt käväistä. Tuntemattomille jäille Korhonen ei halua lähteä, vaan luistelee kotijärvellä tai aurattua reittiä myöten.

”Aiemmin olin kova hiihtämään, mutta retkiluistelusta pidän enemmän. Välineiden kanssa on helpompaa: voiteluongelmia ei ole. Vastatuuleen luistellessa tuntuu kuin hiihtäisi ylämäkeen, myötätuulessa taas mennään kuin pitkää, loivaa alamäkeä. Tämä reitti on haastava siksikin, että matkalle osuu pitkä järvenselkä”, Korhonen kuvailee.

Kahvi on huvennut kuksasta ja mieli palaa takaisin jäälle. Laskemme Matti Korhosen menemään edeltä. Talvisesta järvestä pitää ottaa kaikki ilo irti, ja miehellä on suunnitelmissa pulahdus avantoon. Tosin ilman luistimia, savusaunasta käsin.