Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Maaseutu mukaan hyvinvointialueiden valmisteluun

    Tammikuun aluevaaleissa valitaan tulevien hyvinvointialueiden valtuutetut. Valtuustojen toimikausi alkaa maaliskuussa 2022 ja itse hyvinvointialueiden toiminta vuoden 2023 alusta. Valtuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä elin. Sen keskeisenä tehtävänä on hyvin­vointialueen palvelustrategian laatiminen. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa palveluverkkoa ja lähipalveluja koskevia linjauksia.

    Tulevat aluevaalit ovat tärkeät. Niissä valitaan henkilöt, jotka päättävät meille jokaiselle tärkeistä sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimen palveluista tulevilla hyvinvointialueilla. Kyseessä on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista.

    Sosiaali- ja terveyden­huollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuun siirtämisellä kunnilta ja kuntayhtymiltä 21 itsehallinnolliselle hyvinvointi­alueelle tavoitellaan muun muassa hyvinvointi- ja terveys­erojen kaventamista sekä yhdenvertaisia ja laadukkaita palveluja. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää maaseutunäkökulman vahvempaa huomioimista.

    Palvelustrategioiden valmisteluun on tärkeä sisällyttää maaseutuvaikutusten arviointi (MVA). Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua ja erilaisilla maaseutualueilla asuu yli 1,5 miljoona ihmistä. Lisäksi ihmisten monipaikkainen elämäntapa on lisännyt ja tulee todennäköisesti entisestään lisäämään maaseuduilla asumista ja olemista, ja tätä myötä myös palvelujen kysyntää ja tarvetta.

    Maaseutuvaikutusten arviointia voidaan tehdä omana prosessina tai osana muita arviointeja, esimerkiksi päätösten vaikutusten ennakkoarviointia (EVA) tai aluevaikutusten arviointia. Maaseutuvaikutusten arviointi on osallistavan suunnittelun ja dialogin periaatteita toteuttava menetelmä, jonka tavoitteena on tunnistaa uudistusten ja muutostilanteiden vaikutuksia maaseudun vakituisiin ja osa-aikaisiin asukkaisiin, yritys­toimintaan ja elinkeinoihin kuin myös laajemmin kuntien ja paikallisyhteisöjen elin­voimaan.

    Suunniteltaessa hyvinvointialueiden toimintaa on kokonaisuudessa arvioitava strategioiden ja päätösten maaseutuvaikutuksia erityisesti suhteessa palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen, arjen turvaan sekä demokratiaan ja osallisuuteen. Vaikutuksia tulee arvioida kokonaisvaltaisesti huomioiden myös mahdolliset ”lumipallo­efektit” eli päätösten tulevat vaikutukset muihin palveluihin. Palveluja koskevissa linjauk­sissa tulee huomioida niin fyysiset etäisyydet, ihmisten tosiasialliset mahdollisuudet kulkemiseen ja digitaalisten palvelujen käyttöön kuin myös palvelujen vaikutukset kuntien elinvoimaan.

    Hyvinvointialueen palvelu­strategian ja päätöksenteon tulee pohjautua paikallisten olosuhteiden tuntemukseen ja huomioimiseen. Tämä edellyttää asukkaiden ja paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin ja palvelutarpeiden säännöllistä kartoittamista.

    Hyvinvointialueilla on varmistettava, että eri väestöryhmien ja syrjäistenkin alueiden asukkaiden hyvinvointi ja palvelutarpeet tulevat huomioiduksi päätöksen­teossa. Tämä edellyttää, että hyvinvointia ja palvelutarpeita koskevaa tietoa kerätään ja analysoidaan myös paikka­perustaisesti ja aluetyypeittäin (Kaupunki-maaseutu alue­luokitus, Helminen ym. 2020). Erityisenä haasteena on harvaan asutun maaseudun väestö – näkökulma, joka hukkuu usein tilastollisiin keskiarvoihin.

    Myös paikallisuus on otettava huomioon. Ihmisten lisääntynyt monipaikkaisuus kytkeytyy erityisesti vapaa-ajan asumiseen. Suomessa on tällä hetkellä noin 2,4 miljoonaa vapaa-ajan asunnon käyttäjää. Vapaa-ajan asunnoista 91 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Keskimäärin vapaa-ajan asuntoa käytetään 79 vuorokautta vuodessa. Vapaa-ajan asukkaista 38 prosenttia asuu vakituisesti eri maakunnassa kuin missä vapaa-ajan asunto sijaitsee. (Monipaikkaisuuskortit SYKE, Pitkänen ym. 2020. )

    Erityisesti vilkkaissa matkailu- ja mökkikunnissa vapaa-ajan asukkaat jopa moninkertaistavat kausittain asukasmäärää. Tämä lisää myös palvelujen käyttöä ja kysyntää. Monipaikkaisuus on syytä huomioida hyvinvointialueiden palvelustrategioissa.

    Maaseutupolitiikan Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueille (HYMY) -verkosto toteuttaa ja edistää Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonais­ohjelma 2021–2027 viiden temaattisen painopisteen osalta. Näihin sisältyy sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen sekä arjen turvan toimintamallien ja verkostojen kehittäminen. Osana työkenttää verkosto edistää maaseutuvaikutusten arviointityökalun käyttöönottoa hyvinvointialueilla.

    HYMY-verkosto järjestää hyvinvointialueiden suunnitteluun liittyvän MVA-webinaarin yhdessä MAKOVA-hankkeen kanssa 17.2.2022.

    Mari Kattilakoski

    erityisasiantuntija

    Itä-Suomen yliopisto

    Tarja Lukkari

    erityisasiantuntija

    Kajaanin ammattikorkeakoulu

    Maaseutupolitiikan Hyvän elämän edellytysten varmistaminen maaseutualueille (HYMY) -verkosto

    Kyseessä on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista.