Tietoa ja tunnetta pellolta pöytään
Anni-Mari Syväniemi korostaa ajatusta, että ruokakulttuuri on kotien kulttuuria. Ruuan arvostus nousee kotoa.Mitä paremmin kuluttaja tuntee suomalaisen ruokaketjun, sitä varmemmin hän haluaa syödä kotimaista, uskoo MTK:n ruokakulttuuriasiamies.
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Jarkko Sirkiä
MTK:n ruokakulttuuriasiamiehen tehtävä on suomalaisen ruuan menekin ja ruokakulttuurin edistäminen. Anni-Mari Syväniemi jatkaa Jaakko Nuutilan aloittamaa työtä, jossa totisesti riittää haastetta.
”Jos onnistumistani mitataan tuontiruuan osuudella, minulle pitäisi antaa potkut. Ruuan tuonti vain kasvaa ja kauppa sen kun hymistelee!” Anni-Mari puuskahtaa.
”Ei riitä, että sanotaan, että suomalainen ruoka on terveellistä ja turvallista, vaan ruokaketjun pitää avautua maatiloilta alkaen. Tämä sukupolvi on vieraantunut ruuan tuotannosta.”
Anni-Mari haastaa viljelijät katsomaan pellolta ja navetasta kuluttajan ruokapöytään ja päinvastoin: ruokapöydästä pitää haluta nähdä pellolle.
Elintarviketeollisuuskin on turhan vaatimaton.
”Meillä teollisuus tekee maksalaatikon niin kuin se tehdään kotona. On maksamössö ja riisimössö ja sitten ne laitetaan uuniin. Se pitää näyttää kuluttajalle, ei siinä ole mitään ihmeellistä.”
Nyt puhuu kotitalousopettaja, joka on vuosia työskennellyt kaupan kouluttajana.
Tiedä, mitä syöt!
Tuottajat ja teollisuus vetivät viime kesänä yhteisen kampanjan ”Tiedä mitä syöt”. Siinä mentiin Anni-Marin mielestä ytimeen.
”Olihan se törkeä yksinkertaistus tutkituista tosiasioista, mutta hiton hyvä. Pitäisi uskaltaa yksinkertaistaa vielä enemmän. MTK:n ykkössanoma kuluttajalle on: tiedä mitä syöt.”
Monet ruokaa koskevat epäluulot perustuvat ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen, Anni-Mari väittää.
”On esimerkiksi turha vikistä ruuan lisäaineista, jos syö samaan aikaan karkkeja, joissa ei muuta olekaan kuin lisäaineita.”
Ylpeä tuottamastaan
Ruokakulttuuriasiamiehen sanoma tuottajille on, että pitää olla ylpeä omasta työstään.
”Rennosti rinta rottingilla voi lähestyä kuluttajaa, oli kyseessä sitten tuottajayhdistyksen joulutori tai alkuperäkampanja Prisman eteisessä. Jokainen maatalousyrittäjä on tosi osaava ja tietää käsittämättömän paljon luonnosta, mutta myös ruuasta.”
Anni-Mari Syväniemi iloitsi kesällä soineesta Böndeboogiesta, jossa räpättiin ”Tuotan ruokaa, mitä ikinä tapahtuuki” innostuneesti, ylpeästi ja ilolla. Olipa eräs kotitalousopettaja aloittanut kaikkien luokkien opetuksen tänä syksynä soittamalla alkuun Böndeboogien.
”Maaseutu on muotia ja ruoka on pop. Sitä pitää käyttää hyväksi”, Anni-Mari kannustaa.
Helmistä huolehdittava
Ruokakulttuuri kukoistaa Suomessa, mutta haasteena Anni-Mari Syväniemi pitää sitä, että omavaraisuus ja ruuan tuotannon kannattavuus nähtäisiin arvokkaana.
Tuottajaliitto on Anni-Marin mielestä aika hyvin edustettuna erilaisilla ruokakulttuuri- ja hankepöydissä, mutta niin pitääkin. Miksi ruuan tuottaja haluaisi olla pois keskustelusta, koska paineet kohdistuvat juuri häneen?
”Jaakko Nuutila raivasi keittiömestarina tien moniin pöytiin ja loi suhteet. Minun on ollut helppo kotitalousihmisenä, täti-tavallisena, lähestyä yhdistyksiä, puhua arkisista asioista.”
”Ruokakulttuuri on kotien kulttuuria. Se mitä kodeissa tapahtuu, ratkaisee, miten ruokakulttuuri voi.”
Anni-Mari Syväniemi pitää Suomen ruokakulttuurin mahdollisuuksia hienoina, kunhan vain ymmärtäisimme pitää huolta helmistämme, kuten kouluruokailusta ja kotitalousopetuksesta.
”Kouluruokailu on ylläpitänyt puuro-, laatikko-, keitto- ja kastikekulttuuria. Sen laadusta ei pidä tinkiä, jotta kansan suussa säilyvät tutut maut. Ei voida mennä vain siihen, että ruoka tulee isoista yksiköistä tai automaateista. Siinä katoavat ruuan tekijä ja tuoksu.”
Päättäjillä on vastuu myös kotitalousopetuksesta. Anni-Marin mielestä kotitaloutta voisi olla jo alakoulussa ja ruokakasvatuksen pitäisi olla osana liikuntaa, biologiaa, ympäristötietoa. Että lapsesta asti tietäisimme, mitä syömme.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
