Kannattavuuskerroin ja käyttökate maatilan arjessa

Matti Ryhänen, Timo Sipiläinen ja Arto Latukka avasivat maatalouden kannattavuuden käsitteitä (MT 28.4.). Kirjoitus oli selkeä ja kertoi olennaiset asiat maatilojen kannattavuuden mittaamisesta ja siihen käytettävistä tunnusluvuista. Voin allekirjoittaa hyvillä mielin koko tekstin, mutta avaisin asiaa vähän lisää arjen käytännön ympyröistä.

Maatalouden resursseja ja niihin sidottua/sidottavaa pääomaa pohdittaessa on pakko katsoa maatilan toiminta­ympäristöä, tehtyjä ratkaisuja ja niiden vaikutusta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Elävässä elämässä maatilan isoja strategisia päätöksiä ohjaa tuotantosuunnan valinnan lisäksi yleensä alueen pelto­resurssien mahdollisuudet, toiset maatilayrittäjät ja oma hinku ryhtyä työnantajaksi.

Jos näihin osataan kriittisesti pohtien ja arvioiden lisätä yrittäjän omat tavoitteet, oma osaaminen ja kehittämistahto, yrittäjä päätyy juuri sopivaan lopputulokseen ja itselle sopivan yrityskoon valintaan.

Monta kertaa on kuitenkin tilanne, että kolme viimeksi mainittua jää pohtimatta oikeasti, nimenomaan yrittäjän omasta näkökulmasta.

Omien tavoitteiden, osaamisen ja kehittämistahdon kriittisen pohdinnan tekemättä jättäminen voi johtaa siihen, että maatilayrityksen strategiaa, punaista lankaa ja kiinto­pistettä, joka ohjaisi päätöksentekoa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ei pystytä määrittelemään.

Menestyminen on paljon enemmän kuin hyvä talou­dellinen tulos. Yrittäjillä on muitakin motiiveja tehdä päätöksiä kuin talous. Moni yrittäjä rakentaa yritystä resurssien perusteella eikä toisinpäin. Tällaisessa tilanteessa voi kysyä, onko kannattavuudella juurikaan merkitystä.

Yrittäminen on enemmän pärjäämistä, resursseista huolehtimista, tuotannon arkipäiväistä pyörittämistä, laskuista selviämistä ja omasta jaksamisesta huolehtimista. Tällöin maatilayrittäjän suurin huolen aihe liittyykin maksuvalmiuden ylläpitämiseen ja siltä kannalta talouden seuraamiseen.

Arkisessa todellisuudessa päätöksiä tehdään maksukyvyn säilyttämisen sietorajaa vasten. Kun naapuri myy omien peltojen vierestä sopivan kokoisen lohkon tai oman tilan nuorisosta alkaa olla konkreettista hyötyä maatilan töissä, lähdetään väistämättä pohtimaan, miten nämä asiat yhdistetään.

Huolimatta siitä, kuinka hyvin urakoitsija on työnsä säilörehupellolla tehnyt, alkaa oma konekalusto kiinnostaa. Nuoren polven on myös hyvä saada harjoitusta tekemiseen, heille pitää pystyä antamaan vastuuta.

Mikäs on sen kätevämpää kuin hommata itselle niitä koneita ja lähteä vastavuoroisesti urakoimaan oman tilan ulkopuolelle? Rutiinit jo vähän kyllästyttävätkin. Jos maksuvalmius kestää investoinnit, mikään ei estä panemasta toimeksi.

Suunnitelmallisen strategian luomisella ja sen systemaattisella ja harkitulla toteuttamisella voidaan päästä kunnolliseen kannattavuuden arviointiin ja pohtimiseen. Kannattavuuden nimissä ollaan myös valmiita tekemään erilaisia ratkaisuja. Päätökset pohjautuvat silloin bisnekseen.

Pääsääntöisesti maatilayrityksissä karkean linjan strategia on olemassa. Tehdyt päätökset ovat linjanvetoja tiettyyn suuntaan, joiden vaikutusaika on 5–30 vuotta. Tällaisina valintoina voidaan pitää peltojen hankintojen lisäksi rakennus- ja kalustoinvestointeja. Näiden resurssien hankinnan jälkeen katseet ja odotukset kääntyvät väistämättä siihen, miten näillä resursseilla tehdään mahdollisimman hyvä tulos.

Käyttökatteella ja sen laskemisella on oma paikkansa nimenomaan maatalouden tuloksen laskemisessa. Käyttö­katteella lasketaan käytettävissä olevilla resursseilla aikaan­saatua tuotantotoiminnan tulosta.

Sillä arvioidaan yrityksen kykyä selviytyä vieraasta pääomasta ja selvitetään, paljonko yritystoiminnasta jää rahaa käytettäväksi yksityistalouteen tai yrittäjän palkaksi. Käyttökate on siis nimenomaan maksuvalmiuden näkökulmasta arvokas tunnusluku vastatessaan arjen jokapäiväiseen haasteeseen rahan riittävyydestä.

Mitä parempi käyttökate saavutetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on saada myös yritystoiminnasta kannattavaa. Kannattavuuskerroin mahdollistaa tilojen tulosten keskinäisen vertailun. Mutta kannattavuuskerroin ei kerro, onko tuotannon tulos kyseisillä resursseilla parantunut, mikä on tilakohtaisesti erittäin tärkeä tieto tuloksen parantamiseksi.

Kannattavuuskerroin on suhdeluku, joka kertoo, minkä verran maatilan omaisuus­massa, hehtaarit, neliöt ja koneet tuottavat ja millaista tuntipalkkaa yrittäjäperhe maatilastaan saa.

Arkisessa todellisuudessa päätöksiä tehdään maksukyvyn säilyttämisen sietorajaa vasten.