Hätähuutoja ambulanssista
Jaana Kankaanpää11.4.201816:00
On pysäyttävää kuulla tämmöistä puhetta: ”Jos keskussairaalan reissusta selviät hengissä, sinulla on jo suuri mahdollisuus selvitä muutenkin.”
Jos terveyspalvelut maaseudulla tästä huononee, lipuvat Suomen lipulla varustetut mustat autot yhä useammin kylänraitilla.
Tämä asia puhuttaa joka päivä. Keskustelut niin netissä kuin kahvipöydissä kipuavat aina samaan ihmettelyyn ja hämmästelyyn: Mitä meille maalla asuville sairastuttuamme oikein tapahtuu?
Kirjoitan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä ja kokemuksista, mitä olen itse kokenut, nähnyt ja kuullut. Toivottavasti muualla maassa tilanne on parempi.
Eräs paikkakuntalainen kertoo: ”Vähän yli seitsemänkymppiselle äidilleni on tullut tajuttomuuskohtauksia. Viikon aikana häntä on kuljeteltu edestakaisin ambulanssilla välillä Seinäjoen Keskussairaala – Kauhajoen Terveyskeskus ja koti. Eli hänet on nyt kotiutettu kolmesti ja kolmesti viety kriittisessä tilassa keskussairaalaan, josta tilanteen vakauduttua siirretty Kauhajoen terveyskeskuksen kautta kotiin.”
”Mitään syytä ei ole tutkimuksissa löytynyt. Ymmärrän sen, että ihminen on monimutkainen ja diagnosointi on haastavaa. Mutta jos oireelle ei muutamalla pikaisella kokeella löydy syytä, ja potilaan tajunta hieman palautuu, niin tuntuu aika erikoiselta hoidolta se, että hänet toistuvasti palautetaan kotiin odottamaan seuraavaa kohtausta.”
”Toissakertainen kotiutus keskeytyi jo automatkalla. Ennen kotiin ehtimistä matka keskeytettiin ja hänet siirrettiin suoraan autosta ambulanssiin ja pillit vinkuen taas Seinäjoen keskussairaalaan.”
”Mitenkään liioittelematta hän on ollut viikon sisällä enemmän ambulanssissa kuin missään aktiivisessa tutkimuksessa tai hoidossa. Todennäköisesti huomenna taas kotiutetaan...”
Toinen tarina: ”Vanhus oli kaatunut ja kuumetta oli 39 astetta. Kaksi ambulanssia pämähti paikalle. Ensihoitaja soitti keskussairaalan lääkärille, joka päätti puhelimessa, että vanhus saa jäädä kotiin.”
”Sukulaiset vaatimalla vaativat että 92-vuotias viedään sairaalaan. Ambulanssi ajaa Seinäjoelle, siellä päätetään että siirretään Kauhajoelle, Kauhajoella todetaan, että kaikki ei ole kunnossa, siirretään uudestaan Seinäjoelle, todetaan, että jalassa märkivä tulehtunut haava – hoito aloitetaan.”
Vanhus ajeli ambulanssilla 260 kilometriä ja odotti käytävällä 4 tuntia ennen kuin sai oikeasti hoitoa. Täysin järjetöntä touhua!
”Kaveri tuli olkapäälleen ja solisluu napsahti irti olkaluusta. Ambulanssi tulee paikalle, mutta yhteistuumin ambulanssin hoitohenkilökunnan kanssa päätetään, että mennään omalla autolla keskussairaalaan. Jää ambulanssi jollekin vielä enemmän apua tarvitsevalle.
Siellä ensiavussa on jonotusnumeroautomaatti.
Seinällä lukee tulostettu paperilappu: Jos tunnet olevasi hengenvaarassa, voit ohittaa jonon! Jösses, joku ei ehkä ole ehtinyt luukulle...
Vuoronumeroa ei tule, vaikka pitäisi. Ei auta kuin mennä luukulle kyselemään. Siellä hoitaja katsoo nettiä hymyssä suin. Oli unohtanut painaa seuraava potilas -nappia. Onneksi ei ollut olkapäätä kummempaa vaivaa.”
”Nainen tilasi ambulanssin, koska mahakivut olivat kovat. Keskussairaalassa potilasta odotutettiin osastolla, vaikka verenmyrkytysoireet olivat selvästi näkyvissä. Hoito aloitettiin liian myöhään. Nainen menehtyi myrkytykseen.”
Tämä on hätähuuto! Jotakin on tapahduttava: ”säästöt” ja keskittäminen tappavat ihmisiä!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
