Kaupunkiliberaalit iskevät nyt lujaa
Vaikka suuri suomalainen yleisö ymmärtää maataloustuottajien ongelmia, keskusteluun on ilmaantunut synkeämpiä sävyjä. Asialla ovat sekä vihreiden että kokoomuksen markkinaliberaalit. Kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun aikaa yritetään jälleen puhaltaa henkiin.
Kokoomuksen puheenjohtajuudesta kisaava Elina Lepomäki on esittänyt, että maaseudulla ja kaupungeissa tehtävästä työtä ei ole syytä maksaa samaa palkkaa. Jos paikkakunnan asumiskustannukset ovat kolmannes siitä, mitä Helsingin keskustassa, vähimmäispalkan ja muiden työehtojen ei pidä olla samat, Lepomäki perustelee.
Jos tämä olisi kokoomuksen uuden puheenjohtajan näkemys, se olisi maakunnille tuhoisaa. Houkuttele siinä sitten osaavaa työväkeä maakuntiin, kun heidät on jo alun perin tuomittu kakkoskastiin! Kuitenkin maakunnissa kilpaillaan asiantuntemuksella ja kuten paperitehtaistakin tiedämme, hyvällä kansainvälisellä menestyksellä.
Olisiko hyvä ja edullinen sijainti ja sen hyväksikäyttäminen myös ihan liberaalin markkinataloudenkin kannalta sellainen suhteellinen etu, johon pitäisi kaikkia yrityksiä suorastaan kehottaa hakeutumaan?
Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia puolestaan esittää yhdessä ekonomisti Mikko Kiesiläisen kanssa (HS 30.5.), että maatalouden lomituspalvelut tulee lakkauttaa. Vartian mielestä pienet tilat hyötyvät tästä tuesta enemmän kuin suuret. Tämä puolestaan hidastaa tilakoon kasvua. Tuista pitäisi tämän logiikan mukaan luopua, jotta tilakoot kasvaisivat ja jäljelle jäisivät vain ne, jotka pystyvät maksimaaliseen tehokkuuteen.
Vaikka monet Punavuoren hipsterit ja muut ”stereotyypit” arvostavat lähiruokaa, toivovat luomua ja pitävät suomalaisten maatilojen eettistä tapaa tehdä työtään arvokkaana, Lepomäen ja Vartian kaltaiset kaupunkiliberaalit eivät ole ajatuksineen yksin. Joillekin kaupunkimainen keskittäminen on lääke, joka parantaa kaikki vaivat.
Näin ei ole tietenkään ole, mutta maakuntien ja maaseudun elämäntapaa ymmärtävien on syytä teroittaa argumenttinsa. Niiden on oltava kunnossa ja niiden pitää olla myös esitettävissä niin, että tässä kamppailussa menestyy.
Apua tulee myös yllättäviltä tahoilta. Eviran pääjohtaja Matti Aho oli huolissaan kotimaisen maatalouden tilanteesta (MT 1.6.). Hänen mukaansa suomalaisen tuotannon omavaraisuus on jo vaarassa. Aho on huolissaan myös tilojen talousongelmista. Hän pelkää kriisin johtavan tilanteisiin, joissa eläinten hyvinvointi voi heikentyä, rajusti ja äkillisesti.
Suomen arktinen sijainti, kotimaisen ruuan puhtaus, lähiruuan suosio ja huoltovarmuuden ylläpitäminen ovat selkeitä perusteita kotimaiselle tuotannolle. On myös aivan selvää, että kaikkien EU-maiden joukossa tuotantoa ei Suomessa pysty pitämään yllä ilman tukia.
Maatalouden välillinen vaikutus on myös suuri. Elintarviketeollisuus ja yleensä elämä maakunnissa perustuu vahvasti alkutuotannon varaan. Tässä keskustelussa on lopulta tiukka periaatteellinen ydin. Halutaanko maakunnille antaa tulevaisuus vai onko se varattu vain pääkaupunkiseudulle?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

