Metsänhoidon vaihtoehtofaktat

Juha Ojala kritisoi yliö­kirjoituksessa Suomen metsä­keskuksen metsän­hoidon johtavan asiantuntijan Markku Remeksen lehdistössä esittelemiä tietoja uudistamis­rästeistä (MT 8.2.).

Vaikka metsäkeskuksen aineistossa on omat puutteensa, uskon, että kertaluokat ovat kohdallaan. Näissä asioissahan ei tarvita kovin monen desimaalin tarkkuutta. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) otanta on käsittääkseni niin harva, että tällaiset ilmiöt näkyvät tuloksissa vasta monien vuosien kuluttua.

Sen sijaan myös VMI:n numerot ovat karuja metsän­hoidon myöhemmistä vaiheista. Vaikka varhais­hoidon pinta-­alat ovat uuden kemeran myötä lisääntyneet, ne ovat edelleen kaukana VMI:ssä todetusta tarpeesta.

Yksityismetsissä tehdään tukien avulla jatkuvasti taimikon­hoidon laimin­lyönneistä johtuvaa nuorenmetsän kunnostusta, kun tukien ulkopuolella olevat vastuullisesti toimivat yhtiöt ovat saaneet työmuodon käytännössä loppumaan.

En pysty ottamaan kantaa, onko Remeksen ja VMI:n kuvaamiin ongelmiin syynä metsälaki, tukipolitiikka vai metsänomistajien vastuuttomuus. Sen sijaan uskallan väittää, että maailman parhaiden metsien hoito on luvattoman kaukana hyvästä metsänhoidosta.

Tiedot siemenhuollosta taimikonhoitoon viittaavat siihen, että meillä toiminnan laatu on kaukana läntisen naapurimme tasosta.

Tämän vuoksi välitavoitteeksi kannattaa ottaa se, että ollaan vähän parempia kuin Ruotsi. Tavoitellaan maailman mestaruutta sen jälkeen.