Paperi tekee paluun

Alkuperäisen ilmaisen digitekniikan tarkoituksena oli parantaa, helpottaa ja nopeuttaa erilaisten palvelujen toimintaa. Käyttäjistä tehtiin ensin yleisöä, sen jälkeen avustajia ja henkilökohtaisten tietojensa luovuttamisen jälkeen kaupallisten sovellusten orjia.

Älylaitteiden myötä digitekniikka on hivuttautunut lähes kaikkiin palveluihin ja niistä on tullut jo muoti-ilmiö. Tätä tilannetta alan ammattilaiset ja hyväksikäyttäjät juuri haluavatkin.

Elämme jo virtuaalitodellisuuden kuplassa, jossa koodauksen oppitunnit aloitetaan jo ala-asteella. Se voi tuntua hyvältä mutta myös älypuhelinten räpläykseen kyllästytään.

Kantaessaan pakolla uusittavia laitteitansa jäteasemille ihmiset huomaavat tulleensa huijatuksi ja tajuavat, että kysymyksessä on pelkkä nykypäivään kehitetty lisäbisnes. Tällä alalla kestävää kehitystä on turha edes ottaa puheeksi.

Digitalisaation seurauksena syntyneet globaalit ongelmat ja kokonaiskustannukset ovat jo huomattavasti suurempia kuin saadut hyödyt. On vaikea kysymys, miten sen haitat pystytään minimoidaan ja hyödyt maksimoimaan? Siitä pitävät huolen alalle hivuttautunut rikollisuus ja vakoilijat skimmaus- ja GPS-laitteineen. Kuka luottaa ja uskaltaa enää levittää tietojansa digitaalisesti?

Tulee kuitenkin aika, jolloin paperi tulee takaisin. Sanomalehti on helppo laittaa pöydälle lepotilaan. Uudelleen kirjautumista ei tarvita. Riittää, kun ottaa lehden pöydältä ja jatkaa lukemista siitä kohdasta, mistä haluaa.

Digitekniikkaa ei pysty enää kokonaan välttämään. Paperimediaankin on toki tullut monenlaisia palstoja, mitkä eivät ole omia suosikkejani. On liian helppoa arvostella muita ilman allekirjoitusta. Lopulta kuitenkin tajutaan, että ainoat asiat mihin voi luottaa, on allekirjoitettu A4 ja käteinen raha.