Harmaan talouden torjunta hakoteillä

Hallitus on panostanut harmaan talouden torjuntaan ja vie eteenpäin eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimenpide-esityksiä (TrVM 9/2010). Ohjelmaa on luvattu toteuttaa koordinoidusti, mutta nyt yksittäinen ministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö (LVM), on ryhtynyt sooloilemaan.

Ilman hallitusohjelmakirjausta ja tutkittua tietoa LVM esittää liikennelupapakon laajentamista. Esityksellä romutettaisiin elinkeinotoiminnan yhteydessä tapahtuva tavanomainen kuljettaminen omalla ajoneuvokalustolla.

Erityisen rankasti tämä iskisi urakointitoimintaan, jossa nykyisellään korvausta vastaan tapahtuvaa kuljettamista voi olla 30 prosenttia urakka- tai muusta työkokonaisuudesta. Myös traktorikuljetuksia halutaan kyykyttää; esimerkiksi metsäpalveluyrittäjä ei kuljettaisi männyntaimia istutuspaikalle tai sahuri rahtisahausta tukit noutaen ja valmiin sahatavaran palauttaen ilman liikennelupaa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tammikuussa 2011 listaamasta 24 toimenpide-ehdotuksesta yksikään ei kuulu LVM:n hallinnonalalle.

Ammattiautoilijat ovat luoneet mielikuvaa, että liikennelupa eliminoisi ja lupavaatimusten laajentaminen vähentäisi harmaata taloutta, joka heidän kielenkäytössään tarkoittaa ilman liikennelupaa laillisesti harjoitettavaa toimintaa. LVM näyttää omaksuneen tämän kritiikittä ja sortuneen mielikuvapolitikointiin.

Kuljetusalalla ei ole tehty luotettavaa selvitystä harmaasta taloudesta. Lisäksi ns. urakointikuljetukset, joihin LVM haluaisi rankimmin puuttua, ovat täysin selvittämättä. Hyvän lainsäädännön tulee perustua tietoon ja hallitusohjelma edellyttää yritysvaikutusten arviointia harmaan talouden torjunnassa. Näiden periaatteiden tulee koskea myös LVM:n säädösvalmistelua.

Esitetty tavanomaisten kuljetusten rajoittaminen johtaisi kasvavaan kuljetuspalveluiden alihankintaan. Siinä missä aiemmin katsottu tarvittavan suurin toleranssi (30 prosenttia) omaksuttaisiin nollatoleranssi. Pitenevien alihankintaketjujen on todettu lisäävän riskiä harmaasta taloudesta. Harmaan talouden torjunnan nimissä LVM nyt kasvattaisi harmaan talouden riskiä. Käsittämätöntä.

Urakkakuljetussäännön poistaminen kaventaisi rakennusalan käännetyn arvonlisäveron ja veronumeron soveltamisalaa. Kuljetusalalla päivärahojen valvonta on koettu ongelmaksi. Urakointialoista metsä-, metsäkone-, maarakennus- ja rakennusaloilla ei pääsääntöisesti voida maksaa verovapaita päivärahoja. Mikäli kuljetusalan säännösten soveltamisala laajenisi, lisääntyisivät päivärahaongelmat. Asiasta on huolensa ilmaissut myös Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi (HS 24.2.2012).

Kuljetukset ovat suomalaiselle elinkeinoelämälle tärkeitä. Kaikkea kuljettamista ei tule kuitenkaan monopolisoida luvanvaraiseksi käyttäen harmaata taloutta verukkeena. Nykyiseen, toimivaan työnjakoon liikenneluvallisten ja muiden kuljetusten välillä ei ole tarvetta harmaan talouden torjumiseksi puuttua. Työnjaon on palveltava koko yhteiskuntaa, ei vain luvanhaltijoita.

Selvää on, että ns. urakointikuljetuksia, tehtiinpä ne millä ajoneuvolla tahansa, koskevat samat liikenneturvallisuus- ja ajokorttivaatimukset kuin luvanvaraisiakin kuljetuksia.

Uusien palvelu- ja liiketoimintakonseptien luontia ei tule jäykistää lisäämällä lupavaatimuksia. Valtiovalta on sitoutunut alentamaan hallinnollista taakkaa. Harmaan talouden torjunnan toimet tulee kohdistaa markkinoilla epärehellisesti toimiviin, jotta rehellisiä toimijoita ei rasiteta hallinnollisella taakalla. Ns. urakka- ja traktorikuljetusmääräysten kiristäminen johtaisi juuri tällaiseen ei-toivottuun lopputulokseen. Maarakentajien ja muiden rehellisten työurakointia harjoittavien yrittäjien kannalta LVM:n esitykset ovat silkkaa kyykytystä.

Näin laajasti kaikkeen elinkeinotoimintaan puuttuvan lainsäädännön tulee sisältää kattavan yritysvaikutusten arvioinnin ja siihen tulee osallistua myös muiden ministeriöiden ja laajasti eri elinkeinojen. Harmaan talouden ministerityöryhmän onkin syytä tarkastella LVM:n esitystä ja huolehtia siitä, että harmaan talouden torjunnalla keskitytään itse asiaan eikä yhden intressitahon eduista lähtevään markkinoiden hallinnolliseen jakamiseen ja monopolisointiin.