Tuottajien perustamat osuuskunnat ovat tärkeitä
Tässä lehdessä on viime viikkoina kirjoitettu paljon maidon markkinoinnista ja varsinkin siitä, kun maidontuottajista osa on lionnut Valiosta ja siirtynyt markkinoimaan maitonsa muuhun yritykseen.
Olen kokemuksen kautta oppinut sen, mitä maataloudessa tuotettujen muun muassa maidon ja lihan markkinoilla merkitsee tuottajien omistamat osuuskunnat ja osakeyhtiöt.
Palvelin Lounais-Suomen Osuusteurastamoa hankinta-asiamiehenä vuosina 1957–93. Silloin Suomen maitomarkkinat olivat ainakin 80-prosenttisesti Valion hallussa, mutta lihapuolella prosentti oli alle 50.
Vähitellen lihantuottajat ymmärsivät, että osuusteurastamojärjestö piti lihojen tuottajahinnat sellaisella tasolla, että tuottajilla oli mahdollisuus elää ja kehittää talouttaan.
Asiamiehen piti aina olla valmis vastaamaan kilpailijoiden asiakkaiden ilkeisiin kysymyksiin, kuten miksi ei LSO pystynyt tilittämään samoja hintoja mitä kilpailijat. Myös sellaisia väitteitä kuulin varsinkin alkuaikoina, että jos osuusteurastamot valtaavat markkinat, lihan hinta tuottajalle ajetaan todella alas. Osuusteurastamot ja omalla kohdallani LSO oli juuri se, mikä piti tuottajahinnat terveellä pohjalla.
Loppuaikoina työssä ollessani monet isotkin lihafirmat joko lopettivat lihanhankinnan tai halusivat fuusioitua LSO:hon.
Keskustellessani eläinten myyntiä osuusteurastamolle sitkeästi vastustavien emäntien ja isäntien kanssa kysyin heiltä, miksi monet ostajat ovat luopuneet lihan hankinnasta, mutta LSO pystyy yhä hankkimaan ja jalostamaan lihaa. Melkein poikkeuksetta en saanut kysymykseeni vastausta – mieluimmin vaihdettiin puheenaihetta.
Maitomarkkinoiden kanssa on aivan sama. Osuusmeijerit ja Valio pitävät maidonhinnan niin korkealla kuin se on mahdollista.
Olen monasti jo työssäoloaikana ottanut vertauksen erikokoisista ihmisistä. Jos ajatellaan, että kolme miestä kantaa olkapäällään painavaa hirttä, ja miehistä kaksi ovat pitkiä ja yksi lyhyt. Jos pitkät kantavat kummastakin päästä ja lyhyt keskellä, hirsi ei paina lainkaan lyhyen miehen olkapäätä.
Sama on maataloustuotteiden kaupassa: suuret ovat poikkeuksetta tuottajien perustamia liikkeitä, jolloin hinnan ja markkinoinnin vastuu jää niille. Pieni yrittäjä säästyy maito- ja lihakaupassa vähemmillä kustannuksilla ja pystyy maksamaan muutaman sentin enemmän.
Pitää muistaa tukea niitä vastuunkantajia, koska ne ovat markkinoinnissa tuki ja turva.
Heikki Niittymäki
Masku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
