Lehmälle kunnianpalautus: ilmastopahiksesta monimuotoisuuden sankariksi
1.9.202102:00
Joskus jokin kuva jää päähän pyörimään. Niin kävi piirrokselle, jonka näin eräässä tiedotustilaisuudessa alkukesällä.
En muista, kenen tekemä kuva oli tai missä se oli julkaistu, mutta sen uhkaava tunnelma jäi elävänä mieleen.
Kuvassa oli pieni merenrantakaupunki, jota lähestyi kolme kertaa kaupunkia korkeampi hyökyaalto – nimeltään covid 19. Kaupunkilaiset lohduttivat toisiaan: pestään vain käsiä, niin kaikki käy hyvin.
He eivät nähneet, että ensimmäisen aallon takana kaupunkia lähestyi toinen, paljon suurempi, nimeltään lama. Sen perässä oli tulossa kolmas, vieläkin isompi, nimeltään ilmastonmuutos.
Viimeisenä ihmiskuntaa kuvaavaa kaupunkia lähestyi aivan jättimäinen hyökyaalto. Se kuvasi luonnon monimuotoisuuden romahtamista.
Julkisessa keskustelussa keskitytään usein vain yhteen uhkaan ja kaikki muu jää sen varjoon. Ei nähdä, mitä lähimmän hyökyaallon takana on tulossa.
Kun maatalouden ympäristötukiohjelmaa aikanaan sorvattiin, keskeinen uhka oli Itämeren rehevöityminen. Sitä ryhdyttiin torjumaan esimerkiksi lannoiterajoituksin, peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden avulla ja suojavyöhykkeitä perustamalla.
Viljelijät tarttuivat kuuliaisesti heille räätälöityihin toimiin. Välillä liiankin suurella innolla, mikä johti esimerkiksi suojavyöhykkeiden ehtojen tiukentamiseen kesken ohjelmakauden.
Seuraavassa vaiheessa Itämeri tuntui unohtuvan tyystin. Yhtäkkiä kaikkien huulilla olikin ilmastonmuutos.
Maataloutta syytettiin siitä, ettei se ole onnistunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Olisi pitänyt, vaikka politiikka ja kannusteet olikin kohdennettu aivan toiseen tarkoitukseen eli vesiensuojeluun. Ja vaikka iso osa vesiensuojelutoimista edisti samalla hiilensidontaa.
Karjatalous nostettiin tikun nokkaan jo Itämeren pilaajana, mutta vielä innokkaammin ilmastonmuutoksen aiheuttajana.
Maidontuotannossakaan ei arvostelijoiden mukaan ole tehty mitään tai ainakaan tarpeeksi. Ei, vaikka esimerkiksi maidon keskituotos on 30 vuodessa kaksinkertaistunut. Saman maitomäärän tuottamiseen tarvittiin 30 vuotta sitten kaksi lehmää ja kaksi metaania tuottavaa pötsikoneistoa, nyt riittää yksi lehmä ja sen yksi koneisto.
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen noussee keskusteluun seuraavaksi. Tuoko se mukanaan naudan kunnianpalautuksen?
Arla Suomi kertoi alkukesällä selvityksestä, jonka se oli teettänyt riippumattomalla tutkimuslaitoksella. Selvityksessä käytiin läpi biodiversiteetti- eli luonnon monimuotoisuusasiat yhteensä 30 maitotilalla.
”Lähes kaikilla maitotiloilla tulokset olivat jo nyt hyviä tai erinomaisia, mikä kuvastaa laajemminkin suomalaisten maitotilojen monimuotoisuutta", selvityksen tehneen Envitecpolis Oy:n johtava asiantuntija Senja Arffman summaa. Maitotilan monimuotoisuushyödyt kertyvät erityisesti lehmien laiduntamisesta, lannasta ja nurmen viljelystä.
Tutkimuksessa simuloitiin, mitä monimuotoisuudelle tapahtuu, jos maitotila luopuisi eläintenpidosta. Tulokset kertovat, että luonnon monimuotoisuus heikkenisi merkittävästi.
Eipä siis tuomita lehmää hätiköiden. Se voi vielä olla yksi monimuotoisuuden sankareista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
