Lihapäivä kerran viikossa
3.8.201802:00
Kun koulut kohta alkavat, monissa kouluissa, ainakin pääkaupunkiseudulla, vietetään viikoittaista kasvisruokapäivää. Siitä on keskusteltu ja jopa taisteltu sen puolesta, ja vähitellen se on yleistynyt. Onpa joissain kouluissa joka päivä tarjolla kasvisvaihtoehto sitä haluaville.
Koulunkäynnin 1960-luvulla aloittaneesta kohina kasvisruuasta tuntuu vähän hassulta. Meillä pienessä maalaiskoulussa viikon lounaslistalla saattoi olla pinaattikeittoa, mannavelliä, vispipuuroa, kaalikeittoa ja liha-makaronilaatikkoa. Huom! liha-makaronilaatikkoa.
Meillä oli siis viikossa yksi liharuokapäivä! Olimme aikaamme edellä, söimme kestävästi. Ateriaa täydensivät leipä, voi ja maito, joskus hedelmä. Ihan hyvin pärjäsimme.
Osallistuin heinäkuussa maataloustoimittajien kansainväliseen kongressiin Hollannissa. Kestävyys – sustainability – oli yksi kantavista teemoista. Myös siellä asiantuntijat korostivat, että lihansyöntiä tulee vähentää, jos aiomme pystyä ruokkimaan maailman yhä kasvavan väestön.
Kiinnostava keskustelu nousi siitä, että kongressin päätösillallisella tarjottiin neljä ruokalajia, joista kolme oli lihaa jossain muodossa. Vain jälkiruuasta puuttui liha, mutta sekin oli eläinperäistä eli jäätelöä. Voiko olla kestämättömämpää ateriaa? kyseenalaisti keskustelun alkuunpanija, Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Tuulikki Viilo.
Suuri osa somekeskustelijoista kiitti asian esiin nostamisesta. Joku tosin epäili, että lihattoman illallisen jälkeen väki rientää Mäkkärille, ja lohkaisipa afrikkalainen, että hänen maahansa Botswanaan ei sitten kongressia voida tuoda, koska siellä syödään lihaa koko ajan: aamiaisella, lounaalla ja illallisella.
Keskustelun pointti oli kuitenkin se, että jos puhumme kestävyydestä ja kirjoitamme siitä, myös omien valintojemme tulisi olla kestäviä.
Ensi vuonna kongressi järjestetään Yhdysvalloissa, missä pihvit ovat tunnetusti suuria ja hampurilaiset monikerroksisia. Onko kestävyys kongressin teema myös siellä, kysyttiin USA:n kongressin järjestäjältä.
Viljelijät Yhdysvalloissa ovat kuulemma jo kyllästyneet kestävyyden hokemiseen. Nyt vannotaan elvytyksen (regenerative) ja kokonaisvaltaisen viljelyn (holistic farming) nimiin.
Nähtäväksi ja kuultavaksi jää, mitä ne käytännössä tarkoittavat ja miten ne näkyvät ruokalautasella.
Vaikka Suomessa media on viime aikoina kohkannut kasvissyönnistä niin, että voisi kuvitella vegaanien olevan melkein valtavirtaa, on lihankulutus meilläkin kasvanut.
Vuonna 1970 suomalainen söi lihaa noin 44 kiloa vuodessa. Viime vuonna kulutus oli tuosta lähes kaksinkertaistunut, mutta naudanlihaa söimme jopa vähemmän kuin puoli vuosisataa sitten. Lisäys on tullut broilerin ja sianlihan syönnistä.
Jos palaisimme niihin aikoihin, kun aloittelin koulunkäyntiä, niin naudanlihaa, esimerkiksi paistia, olisi vain pyhäisin, samoin porsaankyljyksiä. Läskisoosia saisi silloin tällöin arkena ja kana olisi aika harvinaista herkkua. Lammasta nautittaisiin vain pääsiäisenä, jos silloinkaan.
Lihalla voi siis herkutella, mutta mässäily on asia erikseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
