Mistä löytyisi liikenneministeri, joka iskisi nyrkkiä pöytään?
Suomen tiet ovat päässeet niin lohduttomaan kuntoon, että pääväyliltä poikkeaminen vaatii kansalaisrohkeutta.
Säät koettelevat Suomen teitä, jotka rapistuvat kovaa vauhtia. Kuva: Lauri SalminenKotimaanmatkailu on tainnut tänä kesänä houkutella inflaatiokierteessä sinnitteleviä suomalaisia. Ja hyvä niin – omassa maassa riittää nähtävää.
Jotenkin pitäisi kuitenkin voida liikkua autoaan rikkomatta ja mieluusti uusia reittejä pitkin. Vaan ken uskaltaa?
Pääväyliä ja pääkaupunkiseudun teitä lukuun ottamatta Suomen väylät ovat joutuneet lohduttomaan jamaan. Huomasin tämän viimeksi taannoin, kun ajoin läpi Suomen Lappiin saakka. Reitiksi valitsin pienempiä teitä, jotta näkisin lapsuuden- ja nuoruudenmaisemia. Virhe.
Onnekseni liikennettä oli sen verran vähän, että pahimmat aukot asfaltissa ehti ja pystyi väistämään. Ilman sitä rengasrikkoa olisi ollut vaikea välttää.
Tienpitoa ei tietenkään laiminlyödä laiskuuden tai osaamattomuuden vuoksi. Rahaa ei vain tipu korjauksiin tarpeeksi.
Maksamme itsemme kipeiksi polttoaine- ja ajoneuvoveron lisäksi vakuutuksilla, katsastuksilla ja erilaisilla remonteilla, joten olisi vähintäänkin kohtuullista antaa autoilijan köyhtyä turvallisesti.
En kaipaa liikenneministeriä, joka puhuu kaasu- ja sähköautoilun puolesta tai edes halvan polttoaineen puolesta tai edes tunnin junaa vastaan tai sen puolesta. Kaipaan ministeriä, joka iskee nyrkkiä pöytään ja sanoo, että nyt laitetaan tiet kuntoon. Vink vink, Lulu Ranne (ps.).
Autoilija joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, joten olisi kohtuullista saada köyhtyä turvallisesti.
Tietyillä tieosuuksilla seisovat vuodesta toiseen samat routavaurioista ja huonosta tiestä varoittavat merkit. Vaurioiden kerrotaan usein jatkuvan niin ja niin monta kilometriä. Pian sen jälkeen tulee uusi vastaava merkki.
Helpompaa olisi laittaa saman tien routavauriovaara kaikille Suomen teille. Näin ei tarvitsisi myöskään pettyä korvauksista, joita ei koskaan tule.
Huonosta tienpidosta aiheutuneet vahingot korvataan tätä nykyä joka viidennelle hakijalle, ja sitäkin lukua voi pitää pienenä ihmeenä.
Ely-keskuksen nettisivulla ohjeistetaan kirjaamaan tarkka vahinkopaikka, aiheuttaja sekä ottamaan valokuvia tapahtumapaikasta ja kuopasta. Mahdollisesti tarvitaan mukaan vielä silminnäkijän havainnot.
Kuvitellaan realistinen tilanne. Ajat pimeää valtatietä jossain päin Suomea, kun rysähtää kunnolla. Etsitkö jonkin P-paikan, kaivat taskulampun ja lähdet sitten haahuilemaan satojen metrin päähän etsimään kuoppaa? Silminnäkijän löytäminen on vielä haastavampaa. Pysäytätkö ehkä muutaman auton tai hirven lampullasi?
Pahinta on tottua ja hyväksyä olemassa oleva tilanne luonnonlakina: näin se on, tiet vain ovat huonoja.
Ystäväni kertoo Ruotsissa asuvista sukulaisistaan, jotka lakkasivat käymästä suvun mökillä Keski-Suomessa. Arvaatko, minkä he kertoivat syyksi?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
