Viljelijä tarvitsee osaavan lakimiehen

Viljelijän joutuessa oikeuteen ongelmaksi muodostuu se, että tuomari, syyttäjä ja jopa puolustusasianajaja eivät tunne maatalouden termejä.

Vieraita sanoja ovat esi­merkiksi ensikko, emakko, parsi, ritilä, sakoluku ja veto­karttu. Ellei termejä tunneta, väärä tuomio on lähellä.

Viljelijän puolustusasianajajan pitää selvittää selkokielellä termit, jotta oikeudessa kaikki ymmärtävät, mistä asiassa on kysymys. Kaikille ei ole selvää, että esimerkiksi äestyksen jälkeen tulee kylvö eikä päinvastoin.

Oikeussali on ensikertaiselle viljelijälle häkellyttävä kokemus. Oikeussalin tunnelma hiljentää hyvänkin supliikki­miehen. Harva viljelijä pystyy omia asioitaan oikeudessa selvittämään.

Ratkaisevassa asemassa on puolustus­asianajaja.

Viime vuosituhannella oli kotieläinoikeudenkäyntejä. Varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset viljelijät kouluttivat raumalaisen juristin viljelijöiden puolustusasianajajaksi. Hän onnistui viljelijöiden puolustamisessa hyvin. Viljelijät saivat oikeutta.

Maakunnissa tuottajaliittojen pitäisi kartoittaa juristit, jotka pystyvät puolustamaan viljelijää oikeudessa eli hallitsevat maatalouden asiat ja termit. Tuottajajärjestöllä tulisi olla lista lakimiehistä, joita viljelijä voisi käyttää tarvittaessa.

Toisaalta suomalainen viljelijä on niin umpirehellinen, että hän selvittää kaikki asiat tutkinnassa eli poliisikuulustelussa. Moni tunnustaa jopa asioita, mitä ei ole tehnyt. Hyväkään puolustusasianajaja ei pysty tällaisesta tehtävästä selviytymään oikeudessa.