Yliö: Puuston arvon kasvu on metsäpankin korko

Kuva: Anu Kovalainen

Olen monesti väittelyt metsäihmisten kanssa korosta. Metsätaloudessa korko tulee selkeimmin kuvaan päätettäessä kiertoajasta eli käytännössä päätehakkuun ajankohdasta: kannattaako hakata tänä vuonna nykypuusto vai vähän enemmän ensi vuonna tai myöhemmin.

Minulle väite ”en ota korkoa huomioon” kuulostaa samalta kuin ”päätehakkuusta päättäessäni en ota huomioon, miten paljon metsä kasvaa” tai ”ekonomistien kiusaksi hakkaan aina hyvin kasvavat metsät ensin ja kasvunsa lopettaneet vasta sitten”.

Ekonomistien faustmannilaisen kiertoaikateorian mukaan siirrettäessä päätehakkuu tästä vuodesta ensi vuoteen pitää tarkastella kahta seikkaa: miten paljon enemmän hakkuutuloja saataisiin ensi vuonna sekä miten paljon kärsitään tappiota, kun avohakkuun jälkeen maailman tappiin asti tulevat tulot ja menot siirtyvät vuodella eteenpäin.

Ensi vuonna saatavat hakkuutulot riippuvat sekä puuston kasvusta että ensi vuoden hinnoista.

Kasvu voidaan yleensä arvioida melko luotettavasti. Hintojen ennustaminen on epävarmempaa. Hakkuun jälkeisten tulojen ja menojen siirtämisen kustannus voidaan arvioida diskonttaamalla tulevat tulot ja menot jollakin korkokannalla hakkuuhetkeen, eli laskemalla tulojen ja menojen nykyarvo hakkuuhetkellä. Tuota nykyarvoa kutsutaan paljaan maan arvoksi.

Nykyarvolla yritetään tehdä eri ajankohtina tulevat tulot ja menot vertailukelpoisiksi.

Nykyarvon laskennassa oletetaan vallitsevan täydelliset rahamarkkinat. Se tarkoittaa, että rahaa voidaan säästää ja lainata rajattomat määrät ja että säästö- ja lainakorko ovat yhtä suuret.

Metsälaskelmissa oletetaan, että metsien kasvu ja tulevat hinnat tiedetään tarkasti. Yleensä hinnat oletetaan vakioksi.

Mikään näistä oletuksista ei pidä paikkansa. Paljaan maan arvo on epäluotettava teoreettinen konstruktio. Tässä ekonomistien laskentojen kriitikot ovat täysin oikeassa. Se on kuitenkin hyödyllinen, jos siihen ei suhtauduta tosikkomaisesti.

Jos korko lähestyy nollaa, paljaan maan arvo lähestyy ääretöntä. Nollakorolla tarkastellaan keskimääräisiä tuloja, ja oletetaan, että euro on tuhannen vuoden päästä yhtä arvokas kuin euro kädessä nyt.

Kohtuullisilla koroilla paljaan maan arvo on pieni verrattuna puuston hakkuuarvoon. Siten arvokasvuprosentti kertoo laskelmien epävarmuuksiin verrattuna varsin tarkasti, millaisen koron metsänomistaja saa metsäpankistaan siinä tilanteessa, että hän säästää puut seuraavaan vuoteen. Metsänomistajan kannattaa verrata arvioitua arvokasvuprosenttia talletustensa ja lainojensa korkoon ottaen huomioon välittömät rahantarpeensa ja arvioiden epävarmuudet.

Soisin neuvonnan kertovan metsänomistajille, mikä on arvokasvuprosentti hakattaviksi aiotuissa metsissä. Samalla voidaan kertoa, että tarkalleen ottaen arvokasvuprosentti on lievä yliarvio todelliselle metsäpankin säästökorolle, joka ottaa huomioon hakkuun jälkeisten tulojen ja menojen siirtymisen aiheuttamat korkotappiot lapsille ja lapsenlapsille.

Arvokasvuprosenttia ei tarvitse verrata korkoon, jolla paljaan maan arvo on kenties laskettu, vaikka ideoiden maailmassa elävät ekonomistit niin tekevät. Yliarvio voi olla merkittävä harvassa puustossa, joka hyödyntää pienen osan maan tarjoamasta kasvupotentiaalista.

Vaikka paljaan maan arvo ei ole metsänomistajan päätöstilanteessa tärkeä, sitä tarvitaan teoreettisissa laskelmissa.

Osoitin Metsätieteen aikakauskirjassa 2019, että Luken Lulucf-laskelmissa käytetty korkokanta oli virheellinen, koska maan arvoa ei otettu huomioon. Suurempi syy oli kuitenkin se, että puuston arvo oletettiin yhtä suureksi kuin hakkuuarvo. Vain hakattavan puuston arvo on sama kuin hakkuuarvo. Kasvatettavan puuston arvo on suurempi kuin hakkuuarvo.

Vaikka pitkän ajan laskennalliset nykyarvot ovat epäluotettavia, niiden avulla voidaan harjoittaa johdonmukaista metsien käsittelyä, joka on yhteensopiva käytettyjen kiertoaikojen kanssa.

Tutkin vuonna 1983, paljonko uudistumisen nopeutumisesta kannattaa maksaa. Simuloinneissa, joissa ei käytetä korkoa vaan pelkästään kiertoaikaa, päädytään samaan arvioon kuin helpoissa nykyarvolaskelmissa, joissa korkona käytetään kiertoajan mukaista korkoa.

Väitän, että korosta piittaamattomat metsänomistajat, jotka harjoittavat pareto-optimaalista metsätaloutta – siinä jonkin ajankohdan tuloja ei voida kasvattaa tinkimättä jonkin muun ajankohdan tuloista – käyttävät tiedostamattaan korkoa johdonmukaisesti. Sopivan terapian avulla he voisivat tulla tästä tietoiseksi.

Juha Lappi

Itä-Suomen, Jyväskylän sekä Helsingin yliopistojen dosentti