Mitä sinä veisit lahjaksi paaville?

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola närkästyi suomalaispiispan lahjasta paaville.

Vatikaanissa hiljan vieraillut Irja Askola seurueineen kun lahjoitti katolisen kirkon päämiehelle, paavi Fransiscukselle kymmenen aaria koskematonta ikimetsää Espoon liepeiltä.

Tiirolan twitteri lauloi pian, että nyt annettiin väärää metsää. Tiirola vetosi raamatussa annettuun tehtävään viljellä ja varjella maata. Siksi olisi pitänyt antaa talousmetsää, joka Tiirolan mukaan olisi paljon tehokkaampi ase yhteisessä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Pentti Linkolan perustaman suojelusäätiön rauhoittama metsänpala oli meidän MTK:n jäsenten metsäetujen päävalvojan mielestä väärä signaali.

Asialla on molemmat puolensa. Tiirola on ihan ytimessä pohtiessaan vanhatestamentillista ”viljelemisen ja varjelemisen” velvoitetta. Siihen sisältyy toisaalta koko kapitalismin etiikka (lisäarvon muodostus) että ympäristönsuojelun perusprinsiippi (kestävä kehitys). Jos lukijani sallii, otan vapauden ”maallikon teologiaan” ja ajattelen niin, että Tiirola teki valikoivaa tulkintaa tuosta luomiskertomuksen sanomasta.

Ensi vuonna vietetään uskon­puhdistuksen eli poliittisesti korrektisti ”reformin” 500-vuotisjuhlaa.

Pääpuhdistajana tunnetaan tietenkin Lutherin Martti, talonpojan poika. Jälkipolvet vuosisatoja myöhemmin ovat vyöryttäneet hänen päälleen ”luterilaisen työn etiikan” syntiä. Totuus on, että Martti oli rento veikko, joka arvosti ja painotti myös elämän nautintoja – olutta, musiikkia, rakkauttakin – synnintunnossa kiemurtelemisen sijasta.

Muut aikalaiset uudistajat, Sveitsissä ja Hollannissa vaikuttaneet kalvinistit – Calvinin seuraajat – olivat uskossaan ankaria.

Heille taloudellinen menestyminen maan päällä oli merkkinä Jumalan armosta. Kalvinistien taloissa ei pidetty verhoja, jotta naapurit näkisivät näiden puritaanien päivittäisen ahkeruuden pyhittämässä perheen taivaallista tulevaisuutta.

Talonpojan suhde luontoon ympärillään on aivan erityinen. Talonpojan perusresurssi on tuottava maa. Sen ryöstämisellä on huonot seuraukset mutta niin on myös laiskuudella. Jos ei ole ahkeruutta, vaipuu pelto, metsä ja talo pian ”pahuuden valtaan” niin kuin maaseudulla rytövainioita kutsutaan. Talonpoika on tässä ajattelussa Jumalan luomistyön jat­kaja. Hattulan keskiaikaisessa kirkossa on seinälle maalattuna Aatami ja Eeva lapio kädessään – eikä ihan sattumalta.

Talonpojan ympäristö­ajattelu onkin jatkuvaa taistelua viljelemisen ja varjelemisen tasapainosta. Tiirolalla voiton vei viljely: kalvinistisesti hoidettu talousmetsä on merkki luomistyön kunnioittamisesta ja talouden kasvua uhkaavan ilmastonmuutoksen vastus­tamisesta.

Mutta maallikkoteologi voi tulkita asian myös toisin. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan kuinka ”Jumala istutti puutarhan itään Eedeniin ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt”. Puutarhaan Jumala kasvatti puut, jotka olivat kauniita katsella ja hedelmät olivat hyviä syödä. Ja sitten ohje: ”Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista”.

Puut olivat siis Jumalan istuttamia – eivät niitä viljelemään ja vartioimaan asetetun ihmisen. Hän sai silti syödä vapaasti – paitsi siitä yhdestä hyvän ja pahan tiedon puusta.

Olisiko siis ihan väärin ajatella, että metsän ei tarvitse olla säännöllisesti lappeellaan täyttääkseen paavin lahjalle asetetut ankarat MTK-laiset vaatimukset?

Paavi Fransiscus on ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta tehtäväänsä valittu. Hänen tekonsa ja vahvasti ilmaistut mielipiteensä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vakavuudesta ovat saaneet jukuripäitä toisiin ajatuksiin. Katoliseen uskoon kääntynyt perussuomalaisten Timo Soini ei ole saanut paavilta vähäisintäkään tukea epäileville ajatuksilleen ilmastonmuutoksesta tai pakolaisten kyseenalaistamisesta.

Kohta kahdeksansataa vuotta sitten talonpoika Lalli lähestyi katolista kirkkoa kirveellä. Perinnettä ei kannata elvyttää.

Luterilaisenakin olen sitä mieltä, että piispa Askolan matka Vatikaaniin edisti ajalle tarpeellista ekumeniaa, uskontojen yhdentymistä yhteisten valtavien ongelmien edessä.

Sitä olen vähän pohtinut, että kummalle puolelle – vastaa­vien vai vastattavien – se paavin talouspäällikkö sen metsänsä kirjaa.

Timo Kaunisto

talonpoika Alastarolta
timo.kaunisto63@gmail.com