Terveisiä kansanedustajille

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on todennut useaan otteeseen kiistellystä sote-uudistuksesta, että se pitäisi aivan ehdottomasti kaataa. Uudistusta ollaan tekemässä kuin käärmettä pyssyyn ahdistaen, eikä kukaan tunnu tietävän, mitä ollaan loppujen lopuksi tekemässä.

”Sote-uudistus on yksinkertaisesti järjettömän massiivinen uudistus, jossa on hyvin monta erilaista kerrosta ja erilaista asiaa rinnakkain, päällekkäin ja poikittain tavalla, josta kukaan ei enää saa kokonaisuudesta mitään selvää”, Vapaavuori on sanonut.

Harvinaisen avointa, rehellistä ja rohkean suoraselkäistä puhetta, jonka toivoisi pistävän jokaisen kansanedustajan oikein käsi sydämellä puntaroimaan, kummanväristä äänestysnappia kannattaa Sipilän ja Orpon houkutteluista ja painostuksesta huolimatta painaa, kunhan asia joskus aikanaan eduskunnan käsittelyyn ja äänestykseen ennättää.

Pitäisi pohtia todella tarkkaan, ollaanko Vapaavuoren ohella myös lukuisilta asiantuntijoilta varsin kovaa kritiikkiä saaneella sote-uudistuksella parantamassa meidän kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluja todella aivan aidosti ja ilman mitään taka-ajatuksia tai poliittisia intohimoja – vai onko tässä kaikessa sittenkin kyse kenties jostakin aivan muusta.

Meikäläisen rankakasajärkeen ei mahdu kerta kaikkiaan millään, minkä ihmeen vuoksi nykyisissä sosiaali- ja terveys-palveluissamme havaittuja epäkohtia ja puutteita ei haluta kehittää ja korjata nykyisen järjestelmän pohjalta, vaan kaikki kyseiset palvelumme pitää aivan totaalisesti sekaisin myllertämällä ajaa alas, kuten keskustan ja kokoomuksen täysin tuomittavan lehmänkaupan yhteydessä on kuulema sovittu.

Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että miksi sote-uudistusta ja siihen liittyvää valinnanvapautta on valmisteltu ja ajettu sisään maakunnissa jo täyttä häkää, vaikka minkäänlaista päätöstä sen enempää sote- kuin maakuntauudistuksestakaan ei ole vielä tehty.

Häränsavuille joutuisi varmasti meikäläinen, jos rupeaisi taloa tai navettaa rakentamaan ennen kuin rakennuslupapäätös on hyppysissä.

Jos kaikesta kritiikistä, varoitteluista ja vastustuksesta huolimatta sekä meidän kansalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä mitään piittaamatta arvoisat kansanedustajamme uhraavat sosiaali- ja terveyspalvelumme poliittisen vallanhimon sekä rahanahneuden alttarille, se on edesvastuuttominta ja anteeksiantamattominta mitä he voivat kuuna päivänä tehdä.

Toivotaan, että järki kuitenkin vielä voittaa. Jos kaikesta huolimatta sattuisi niin ikävästi käymään, että kansanedustajat antavat Sipilän ja Orpon viedä itseään kuin pässejä narussa, sanon suoraan, että sen jälkeen ei ole hyvä tulla ainakaan täältä rankakasalta enää ääniä kalastelemaan – ei edes peelarillinen hernekeittoa toisessa ja sangollinen kahvia toisessa kädessä.