Terveisiä Onnelan navetalta!

Aika kummallinen talvi, kun ei luntakaan ole yhtään! Mutta ei se meitä nelijalkaisia haittaa – tulisi vaan nopeammin kevät, niin päästäisiin ulos laitumille!

Joulun ja uuden vuoden tietämillä navetalla oli synnytysbuumi ja poikimakarsinassa oli välillä oikein ruuhkaa. Paljon pieniä vasikoita syntyi. Tummeli-muori, navetan vanhin rouva, poiki jo seitsemättä kertaa. Teräsmuorin jälkeläisiä onkin navetassa jo viidessä polvessa!

Tänä vuonna syntyvät vasikat saavat kaikki L:llä alkavan nimen. Ensimmäiset pikkutytöt saivat nimekseen Lamda ja Lysti.

Koska pikkuvasikoita on nyt niin paljon, niin me Karoliinan ja Kian kanssa siirryttiin yhden karsinan verran eteenpäin isompien tyttöjen osastolle. Päästiin tutustumaan ruokintarobottiin, joka hissukseen kulkee kattokiskosta roikkuen ja suhauttaa täysrehua eteemme. Lisäksi meillä on aina tarjolla heiniä ja automaatin tarjoamaa raikasta vettä.

Tällä kertaa emäntä otti minusta kuvan sisällä navetassa. Muistattehan, kun joulukuun numerossa poseerattiin yhdessä Karoliinan ja joulupukin kanssa samassa kuvassa? Homma ei sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä…

Kuvausten jälkeen isäntä vei ensin minut navettaan ja sitten oli tarkoitus tuoda Karoliina perässä. Tuuli teki kuitenkin tepposet ja läimäytti navetan oven Karoliinan nenän edestä kiinni. Siitäkös tyttö hermostui, tempaisi riimunarun poikki ja juoksi metsään pakoon.

Kyllä siinä oli naapureilla satunnaisella ihmettelemistä, kun marraskuisessa, lumettomassa metsässä juoksi vasikan perässä isäntä, lapset ja joulupukki! Sitkeän rauhoittelun jälkeen Karoliina saatiin suostuteltua takaisin pihapiiriin ja siitä navettaan.

Sen verran paljon aikaa epäonniseen kuvauskeikkaan kuitenkin tuhraantui, että isäntä ilmoitti ettei yhtään kuvaa oteta enää ulkona ilman kunnon päitsiä!

terveisin, Kantri-vasikka

(Kantrin kuulumiset kirjasi emäntä Katja Konga)