Kestävätkö taloutemme valitut ilmastotoimet?

Turpeen verotus on ajamassa alan yrittäjät ahdinkoon. Turpeen käytön lopettaminen energiatuotannossa näkyy kasvavana energiahakkeen tuontina ainakin lyhyellä tähtäimellä. Kotimaisen energiahakkeen toimitusjärjestelmää on puuhattu lähinnä kylätasolla, kun sitä nyt tarvittaisiin valtakunnallisessa mittakaavassa.

Bioenergian varastointi- ja jakeluvaikeudet hidastavat edelleen sen laajamittaista käyttöä. Vaikutukset heijastuvat myös lämpöenergian hintoihin. Maksamme jo nyt itsemme kipeiksi energiamaksuilla.

Ongelma on, että teemme päätöksiä lineaarisella aikajanalla. Muutokset tapahtuvat kuitenkin sykleissä tai epäsäännöllisellä jaksotuksella. Ilmastoahdistus on ajanut meidät sumeaan päätöksentekoon, jossa reaalitalouden kokonaiskuva hämärtyy.

Uudet ympäristö- ja päästörajoitukset on lyöty lukkoon, vaikka suurin osa tarvittavista uusista teknologioista on vasta kehitteillä tai kokeiluvaiheessa. Myös asumisen, työteon ja yhteiskuntarakenteiden muutostarpeet ovat koronaepidemian seurauksena nousseet esille aivan uudella tavalla. Niiden vaikutukset talouteen selviävät vähitellen.

Maailmanlaajuiset ruokatuotannon ongelmat ovat ratkaisematta. Laboratorioissa tuotetut elintarvikkeet ovat testivaiheessa. Niiden todellinen arvo selviää vasta vuosien kuluttua. Kalleutensa vuoksi ne päätyvät harvojen herkuksi – jos ne edes sellaisiksi voidaan noteerata. Vastuu ruokapöytämme antimista ja omavaraisuudesta säilyy edelleen oman maamme ravintoketjuilla ja maaseudulla.

Olemme osana kansainvälisiä sopimuksia sitoutuneet ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin, joiden lunastamisen hintaa tuskin kukaan pystyy laskemaan. Pienen maan talouden pohja ei voi kestää kasvavia kustannuksia etenkään kun vain harva ekonomisti pystyy ennustamaan maailman talouden muutoksia ja niiden vaikutuksia Suomessa.

Korkea kustannusrakenteemme koettelee jo nyt useita tuotannonaloja, joille on kaiken lisäksi edullisempaa toimia lähempänä päämarkkinoita ja pääomia. Uhkana on, että uusien ilmastovelvoitteiden kustannukset entisestään kiihdyttävät maastapakoa. Väestö vanhenee ja työn osuus yhteisessä kakussamme kapenee.

Vanha sanonta ”väki vähenee ja pidot paranevat” sopii huonosti tulevaisuuden Suomi-kuvaan.