Vaaleilla on väliä
16.11.202001:00
Yhdysvaltojen parin viikon takaisten presidentinvaalien seuraaminen on ollut välillä turhauttavaa ja tuskaista mutta samalla hämmentävän koukuttavaa.
Meillä perheen WhatsApp-ryhmä heräsi eloon vaaliyön tunteina kolmen jälkeen, kun kaikki kolme tytärtä laittoivat viestejä, keskimmäinen Saksasta. Siellä istuttiin netin ja television ääressä yhtä tiiviisti kuin me täällä.
Alun synkeys häipyi muutamassa päivässä, kun vaalitulos alkoi täsmentyä.
Draamaa on riittänyt päivästä toiseen, mikä sopii someaikaan. Juuri muuta maailmaan ei ole koronan ohella mahtunut. Verkon tosikot ja veitikat sekä kaiken maailman hämmentäjät ovat viettäneet nyt kulta-aikaa – faktoista viis.
Länsimainen demokratia varmasti kestää tämänkin hölmöilyn, mutta asia pitää ottaa vakavasti myös Euroopassa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun uuden mantereen opit leviävät Atlantin tälle puolelle.
Entä meillä?
Kuntavaalit ovat taas keväällä, ja vaaleihin tarvitaan tuhansia ehdokkaita. Ehdokkaiden löytäminen ei ole ollut koskaan helppoa, mutta tuntuu, että koronavuoden, etätöiden ja kuntien talousmurheiden takia se on entistä vaikeampaa. Lähtijöitä kuitenkin tarvitaan.
Parikymmentä vuotta sitten tulin noviisina kuntapolitiikkaan ensin parintuhannen asukkaan Yläneellä ja kuntaliitoksen jälkeen Pöytyällä. Asiat ovat olleet lopulta samanlaisia: rahasta on jatkuvasti pulaa ja säästää pitää. Tuskin se tästä muuttuu jatkossakaan.
Kuntapolitiikka on maratonlaji. Yhden kauden aikana ei ehdi saada paljon valmiiksi ja asiat tuntuvat junnaavan paikallaan.
Toisinaan kuulee, ettei valtuutettu voi vaikuttaa. Sekään ei ole totta.
Viime vuosina olen ollut päättämässä kahden päiväkodin, kahden koulun ja kahden vanhainkodin rakentamisesta. Kahta niistä vasta tehdään.
Ratkaisuista on väännetty hartaasti ja pitkään joka kerta, mutta se on myös kannattanut. Rahaa on säästynyt ja lopputuloskin on parantunut, on osattu katsoa asioita riittävän monelta kantilta.
On päätetty rahasta: veroista, maksuista ja avustuksista. Työlista on koskenut ihmisiä vauvasta vaariin.
Myös tärkeistä lähipalveluista on pidetty huolta. Terveyskeskukset jatkavat, koulut ovat ajanmukaisia, kunhan vielä kesken olevakin valmistuu, ja sisä- ja ulkoliikuntapaikat ovat kaikkien kuntalaisten käytettävissä. Lapsille järjestyy päivähoitopaikka, kun tarvetta tulee.
Toisaalta olen ollut mukana lomauttamassa työntekijöitä, nostamassa veroäyriä ja sulkemassa kyläkouluja. Niistä en ole ylpeä.
Olen optimisti ja luotan, että vanhojen ja luopuvien tilalle löytyy uusia ehdokkaita ja päättäjiä. Luottamustoimien hienous on, että asian ohessa saa oppia tuntemaan ihmisiä, joihin ei muutoin törmäisi. Parhaita hetkiä ovat kokousten jälkeiset porinat, kun kiihko ja jännitys ovat laantuneet ja rupatellaan sulassa sovussa.
Luottamushommissa pääsee kurkistamaan oman kuplansa ulkopuolelle ja vaihtamaan ajatuksia muun muassa pääluottamusmiehen, kaupan kassan, papin, talonpojan, rakennusurakoitsijan ja työttömän kanssa, mikä etenkin näin koronan ja etätöiden aikana on mukavaa.
Kyse on yhteispelistä: yksin ei saa mitään aikaiseksi, vaikka kuinka haluasi.
Arvostamani pitkän linjan kuntapäättäjä totesi minulle taannoin, että päätettävät asiat ovat usein hankalia, mutta se ei tarkoita, ettei asioiden hoitaminen voisi olla kiinnostavaa ja jopa hauskaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
