Kalanviljelijä Jukka Ruokolainen, Kuhmo VEDEN VILJELIJÄ

Jukka Ruokolainen esittelee Ontosen verkkokassilaitosta, missä on 19000 kirjolohta viisi metriä syvässä ja halkaisijaltaan 21 metrin altaassa. Kalojen keskikoko on yksi kilo. Kuva: JAAKKO MARTIKAINEN 

Mielipide

17.10.201216:00

Kolumni

Riitta Mustonen

”Meillä Eko-Kalassa on viisi tuotantolaitosta, joista vanhin Kuhmon Katermassa. Täällä meillä on lupa käyttää 180 tonnia rehua vuodessa, ja se tuottaa noin 150 tonnia kalaa.

Yhdellä rehukilolla saadaan kalaparvelle lisäkasvua noin kilo, kun kyseessä ovat alle vuosikkaat kalanpoikaset. Vanhemmat kalat tarvitsevat kilon kasvuun 1,2 kiloa rehua. Rehut tulevat rehutehtailta Suomesta ja Tanskasta ja sisältävät kalajauhoa, kalarasvaa ja erilaisia viljatuotteita.

Kalavalkuaisen sijasta pyritään kasvisvalkuaiseen. Toistaiseksi tulokset ovat olleet hyviä, mutta vähän arveluttaa, muuttuvatko kalan hyvät rasvahapot huonommiksi.

Pyrimme kalojen hyvinvointiin. Parvet eivät saa olla liian tiheitä, jotta kaloilla riittää happea.

Meillä kalat ovat olleet terveitä. Eko-Kalalla on meneillään 27. vuosi, eikä yhtään kertaa ole tarvittu lääkkeitä.

Tuhoeläimistä ei juurikaan ole ollut haittaa. Yksi saukkoperhe asui täällä, mutta saatiin lupa sen ampumiseen. Ei tarvinnut kuin yksi ampua, niin loppuperhe lähti evakkoon. Jos saukko olisi tehnyt reiän kassiin, niin siitä olisi voinut aiheutua iso vahinko.

Kalasääsket veivät pikkukaloja ennen kuin niiden hyökkäykset estettiin verkolla.

Merimetsot ja lokit ovat ärsyttäviä. Ne kakkivat ympäriinsä ja sotkevat paikkoja. Työturvallisuus vaarantuu. Ei ole mukava liukastella laitureilla.

Ukonilmat voivat olla pahoja. Jos räjähtää rajusti, niin seuraukset näkyvät. Kerran kerättiin neljätuhatta kiloa kuollutta kalaa ukkosen jälkeen. Kaikilla oli selkäranka poikki.

Sellaisen takaiskun jälkeen menee unet parilta yöltä. Kun useita tonneja kalaa kuolee, se on aina järkytys, vaikka onhan sen yli päästävä.

Ruokintalaite on myös herkkä ukkoselle. Jos se menee rikki, korjaukset tulevat kalliiksi.

Kalanviljely kuormittaa vesistöä, mutta meidän osalta tulokset ovat olleet aika mairittelevia. Vettä on tarkkailtu niin kauan kuin me ollaan täällä oltu eikä tulevassa ja lähtevässä vedessä ole havaittu muutoksia.

Tottakai kalat ulostavat veteen, mutta koska virtaama on kova, kuormitusta ei synny. Ruoka annostellaan veteen, vaan sitä ei saa antaa liikaa. Se on hyvä meillekin, säästää ruokintakuluissa, kun on oltava tarkka. Ruokintatekniikka on kehittynyt, samoin rehut.

Vesistötutkimuksiin menee hirveästi rahaa, jos sen suhteuttaa liikevaihtoon. Me maksamme tutkimustuloksista kymmeniätuhansia euroja vuodessa.

Rehun käyttömäärä määritellään ympäristölupaehdoissa. Ehdot ovat tiukkoja. Ne estävät tuotannon lisäämistä, vaikka toiveissa olisi kasvattaa tuotantoa Suomessa, ettei oltaisi niin paljon tuontikalan varassa.

Meiltä lähtevä kala on tuoretta. Kaksi vuorokautta sitten nostettu kala on jo vanhaa meille. Kun kala lähtee meiltä illalla, se on seuraavana aamuna kaupan tiskissä ja Helsingissäkin jo iltapäivällä.

Kuhmon Eko-Kalalla on kalankasvatuslaitokset Kuhmossa, Suomussalmella ja Puolangalla. Koska uusia ympäristölupia on vaikea saada, ainut tapa kasvaa on ollut ostaa jo toimivia laitoksia.

Tuotamme eläviä kaloja urheilukalastuskohteisiin, kalanpoikasia, tuoretta kalaa ja kalajalosteita.

Perkuujätteet eli ruodot, nahkat ja päät menevät ketunrehusekottamolle ja karhujen katselupaikoille. Karhut syövät Kuhmossa ekokalaa tuhansia kiloja vuodessa.

Olin aiemmin ravintola-alalla, mutta kun kaverit pyysivät mukaan kalankasvatukseen, innostuin, sillä olen ikäni kalastanut ja metsästänyt.

Vieläkin tykkään vapaa-aikana kalastaa, metsästää ja laulaa. Laulan omaksi iloksi ja keikkailen.

Liikunta on myös tärkeää. Pelaan lentopalloa, mutta joudun ponnistamaan paljon, kun olen tämmönen pätkä.”