Cannabis sativa pelloillamme

Hamppua on viljelty vuosisatojen ja -tuhansienkin aikana muun muassa köysimateriaaliksi. Hampun viljely kiellettiin kokonaan 60-luvulla kieltolakien jälkimainingeissa.

Kuituhampun viljelyn Suomessa elvyttivät James Callaway ja puolisonsa Anita Hemmilä 1990-luvun puolivälissä. Viljelyä vauhditti vuosikymmenen loppupuolen EU-tukipolitiikka. Viljelyala on sittemmin pienentynyt jalostajien puuttuessa. Öljyhampun viljelyä on enemmän, vaikka se vuosina 2007–2010 olikin pois EU-tuettavien kasvien listalta.

EU määrittää sallitut hamppulajikkeet. Sallittuja öljyhamppulajikkeita on vain yksi, Finola. Kuituhamppulajikkeita on enemmän.

Kasvustojen THC-pitoisuuksia eli narkoottista pitoisuutta mitataan vuosittain satunnaisotannalla. Sallittujen hamppulajikkeiden harrasteviljelijät ilmoittavat pelloistaan poliisille väärinkäsitysten välttämiseksi.

Kuituhamppu kylvetään keväällä, ja se korjataan vasta seuraavana keväänä. Kuituhamppu ei tee siementä, vaan Suomen oloissa kasvattaa vain vartta ja lehtiä. Talvehtiminen muokkaa kotimaisesta hamppukuidusta omanlaistaan. Keväällä varret niitetään ja lehdet varisevat viherlannoitteeksi peltoon.

Kuituhampun kuitu erotetaan varresta ja jalostetaan edelleen. Päistäre hyötykäytetään esimerkiksi kuivikkeeksi.

Öljyhamppu kylvetään keväällä ja korjataan syksyllä. Siemenet käytetään elintarvikkeeksi sellaisenaan tai niistä kylmäpuristetaan öljyä. Öljyhampussa on hyvä rasva-aminohappokoostumus ja se on erinomainen proteiininlähde.

Hamppu sopii hyvin pohjoisiin oloihin ja erityisesti vuoroviljelyyn, sillä se möyhentää maata hyvin. Hampunviljely on ekologista, koska sillä ei ole luontaisia tuholaisia, joten kasvimyrkkyjä ei tarvita. Öljyhampun uhkana voi tosin olla sadon kypsyessä linnut, jotka napsivat siemenet parempiin nokkiin.

Suomessa viljeltiin vuonna 2011 kuituhamppua reilut 42 hehtaaria ja öljyhamppua runsas 63 hehtaaria. (Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus)