Terve kansanvalta, vapaa media

Moni suomalainen on lukenut viime aikoina hämmentynein mielin uutisia Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikossyytteistä. Monen luottamus suomalaista poliisin kohtaan on koetuksella.

Syytteet ovat kovia eikä itse asiasta kannata riemuita. Todistamme dramaattista tapahtumasarjaa. Tuomio kertoo aikanaan, mitä on tapahtunut.

Meidän on kuitenkin syytä iloita siitä, että voimme lukea näitä juttuja. Poliisi on tärkeä osa valtion voimakoneistoa. Jos maa ei ole vapaa, media ei uskalla raportoida sen varjoista. Vapaassa maassa poliisin toiminta tutkitaan ja siitä uutisoidaan.

On hyvä muistaa, että maailman ihmisistä vain noin viisitoista prosenttia elää maissa, joissa sana on vapaa. Ilmaisunvapaus on valitettavasti harvojen herkku.

Vapaa sana ei säily itsestään. Se vaatii monia asioita, muun muassa lähdesuojaa, jonka turvissa lähteet voivat kertoa ikäviäkin asioita toimittajille ja sitä kautta julkisuuteen tulematta itse julki.

Itsekin olen kuullut monia asioita lähdesuojan piirissä, myös tapaus Aarniosta. Eräs vuoto johti aikanaan prosessiin, jonka myötä vaihtui SDP:n puheenjohtaja.

Lähdesuoja ei ole toimittajien suojaa vaan tietolähteen suojaa yhteiseksi hyväksi. Se turvaa vapaata ja avointa yhteiskuntaa rakentamalla luottamusta.

Edesmennyt asianajaja Matti Wuori sanoi joskus, että vuoto on kansanvallan voiteluainetta. Ilman lähdesuojaa moni tietolähde sulkisi suunsa.

Ehkä tunnetuin lähdesuojan puitteissa tapahtunut vuoto oli niin sanottu Watergate Yhdysvalloissa. Se johti presidentti Richard Nixonin eroon. Washington Post sai tietoja Valkoisen talon sekaantumisesta rikoksiin.

Siksi on hämmästyttävää, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske yrittää murtaa Suomen Kuvalehden ja MTV3:n toimittajien lähdesuojan Aarnio-jutun yhteydessä (HS, 20.5.). Kalske haluaa tietää, kertoiko Aarnio medioille presidentti Vladimir Putinin olevan poliisin epäilyjen rekisterissä.

Tämä on hyvä esimerkki tiedosta, jonka kuuluikin tulla julki.

Pelkkä lähdesuoja ei kuitenkaan yksin kanna vapaata sanaa. Tarvitaan muitakin edellytyksiä toimia.

Nämä edellytykset ovat heikentyneet, kun uusi tekniikka – erityisesti internet – on muuttanut mediaa ja sen ansaintaa. Yhä enemmän mainosrahaa valuu Suomesta maailmalle. Google on jo Suomen suurin mainosväline.

Googlen ja Facebookin kaltaiset miljardiyleisön jättipalvelut kokoavat entistä enemmän myös suomalaisia.

Siksi myös Smolnan hallituksen rakentajilla on oma vastuunsa sananvapaustyössä. He voivat vaikuttaa kotimaisen median edellytyksiin.

He eivät voi – eikä pidä – yrittää pysäyttää median murrosta, mutta he voivat luoda tasapuolisia olosuhteita.

Valtiovallan vaikutusvalta on rajallinen mutta ei mitätön. Se voi vaikuttaa monella tavalla, eniten tervehdyttämällä maan talouden.

Valtio voi vaikuttaa myös arvonlisäverolla. Media on esittänyt erityisesti digitilausten nykyisen 24 prosentin verokannan alentamista muiden tilausten verokannan tasolle.

Tämä edistäisi digitaalisuutta ja auttaisi suomalaisen median edellytyksiä vastata kansainväliseen kilpailuun.

Valtiovalta voi edistää tehokasta jakelua esimerkiksi patistamalla Postia ja jakelua tekeviä mediayhtiöiden yhteistyöhön. Ei ole järkevää, jos lehtiyhtiö ja Posti ajelevat peräkkäin ympäri maakuntia samoilla postilaatikoilla.

Pitää arvioida Yleisradion tehtävät ja mitoittaa sen verorahoitus tehtävien mukaan, jotta Yle ei olisi liian hallitseva. Itse kannatan myös Ylen verorahoin tuotettujen sisältöjen avaamista muun median käyttöön.

Lisäksi pitää arvioida mainonnan rajoituksia, jotka usein antavat ulkomaisille kilpailuetua, koska rajoitukset eivät koske käytännössä niitä.

Terve kansanvalta ja riippumaton vapaa sana kuuluvat yhteen. Ne elävät yhdessä ja vaativat toisiaan. Riippumattomuus edellyttää tervettä taloutta ja hyvää lainsäädäntöä.

Kun sana on vapaa ja toimitukset riippumattomia, myös voimakoneiston varjot uskalletaan tuoda esille. Sellainen yhteiskunta on terve.