Kylälle väriä ja elämää

Veli-Matti Uusimaa, Arja Rajala ja Airi Saarinen-Veilahti ovat kylän puuhaihmisiä. 

Täällä ei tarvitse tyytyä istuskelemaan yksin omassa tuvassaan. Ihan pian on se aika vuodesta, jolloin kylän väki siirtyy Arjuskan salongista Airin pirttiin.

Vihasjärven ja Järvenpään kylät sijaitsevat Eräjärvellä, Oriveden kaupungin kaakkoisosassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta.

Arjuskan salonki sijaitsee entisessä konehallissa Arja Rajalan pihapiirissä.

Muutama vuosi sitten halli tyhjennettiin ja sisustettiin Arjan 50-vuotispäiviä varten. Juhlien jälkeen keksittiin, että siitähän saisi passelin oleskeluhuoneen kyläläisille ja kesämökkiläisille.

Neljän vuoden aikana salongissa on pidetty kesänäyttelyjä, markkinoita, tanssiaisia, mutta useimmiten ollaan tavattu kahvittelun merkeissä.

”Tämä on paikka, jossa meillä on aikaa jutella ja olla toistemme kanssa”, kyläaktiivi Veli-Matti Uusimaa tiivistää.

Suosittuja ovat olleet teemanäyttelyt, joihin on kerätty vanhoja leluja, kenkiä ja tuoleja. Menneenä kesänä teemana olivat rengin kaapit ja piian peilit.

”Arja on luova nainen, jolla riittää ideoita. Hänen ansiostaan kyläläiset ovat kaivaneet esille vanhoja esineitään ja alkaneet arvostaa niitä”, kylätoimikunnan kantava voima Airi Saarinen-Veilahti kehuu.

Syksyn tullen salonki laitetaan talviteloille ja kyläläiset kokoontuvat Airin isossa pirtissä.

Ideoita syntyy aina kun tavataan. Ensi talvena Airin tuvassa joogataan, hiljattain kylälle muuttaneen jooganopettajan johdolla.

”Keksimme milloin mitäkin. Kerran pukeuduimme retrotyyliin ja pidimme juhlat. Yhtenä talvena laskimme mäkeä mahakelkoilla talolta toiselle. Kun kylälle muutostani tuli kuluneeksi 20 vuotta, laitoin paikallislehteen ilmoituksen, että tarjoan korppukahvit”, Airi Saarinen-Veilahti luettelee.

”Olihan meillä ne Igorin juhlatkin, jotka pidettiin Airin 11 vuotta vanhan Lada Samaran kunniaksi”, Arja Rajala muistuttaa nauraen.

Kylätoimikunnan ansiosta Vihasjärvellä oma kyläpuisto ja yhteinen uimaranta-alue. Niitä hoidetaan talkoovoimin.

”Haaveilin, että saisimme puistoon vanhan hämäläisen keinun, jossa seistään. Rakentaminen kaatui EU-direktiiviin, jonka mukaan keinun vieressä on oltava aina koulutetut ihmiset valvomassa”, Saarinen-Veilahti harmittelee.

Hankkeet eivät olisi toteutuneet ilman Eräjärven kehittämisyhdistystä. EKY pyrkii säilyttämään ja tuottamaan palveluita omalla kylällä.

Tukiasioissa tärkeänä apuna on ollut Pirkanmaan liitosta hiljattain eläköitynyt toiminnanjohtaja Reijo Kahelin, joka tunnetaan esimerkillisenä maaseudun kehittäjänä.

”Kun Reijo oli töissä Pirkanmaan liitossa, olimme aina askeleen edellä säädöksiin liittyvissä asioissa. EKY on kouluttanut muita kyliä ja sen toimintaan on käyty tutustumassa Latviasta asti”, Saarinen-Veilahti kehuu.

Tukien hakeminen on usein vaikea ja työläs prosessi. Veli-Matti Uusimaan mukaan kylälle kannattaa perustaa kehittämisyhdistys, jonka kautta saa haettua EU:n projektirahaa ja muita pienimuotoisia tukiai. Lisäksi on löydettävä henkilö, joka osaa byrokratian.

”Onnistunut kylätoiminta vaatii myös yhden voimakkaan persoonan, joka vetää toimintaa ja houkuttelee ihmisiä mukaan. Muuten joukko jää helposti ajelehtimaan eikä mitään järkevää synny. Onneksi meillä on tuo Airi”, Uusimaa toteaa.

Kylätoimikunta ei ole hakenut kunnalta tukea. Varoja kerätään myyjäisistä.

”Paikallinen tila lahjoittaa meille ternimaitoa. Valmistamme siitä tuorejuustoa, jota myymme omilla minimarkkinoilla. Tänä talvena teemme teatterireissun Hämeenlinnaan”, Arja Rajala kertoo.

”Kylätoiminta on yhteiskunnallisen vastuun kantamista. On hienoa, kun tehdään yhdessä ja tunnetaan, että tarvitaan toinen toisiamme”, Airi Saarinen-Veilahti sanoo.