Koulutuksen hankehumppa soi mollissa
Miksi on lähdetty korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki? Hankehumpan ja uudistamisten sijaan olisi hyvä pysähtyä ja pohtia, miksi oppimistulokset olivat ennen parempia. Pienenevistä ikäluokista ei ole varaa hukata ketään.Suomen ei enää tarvitse ylpeillä peruskoululaisten Pisa-tutkimustuloksilla. Se on huolestuttavaa ja hämmentävää, koska koulua on kehitetty pontevasti. Muutoksia, hankkeita ja uudistuksia on tullut jatkuvalla syötöllä. Kehitystä on kyllä tapahtunut, mutta väärään suuntaan.
Jotain on pahasti pielessä, kun sekä opettajat että oppilaat uupuvat ja oppimistulokset ovat heikentyneet. Koulun pääsee läpi, vaikka lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät suju.
Koulujen hankehumppa soi nyt mollissa. Ne, jotka ovat peruskoulun sössineet, joutavat saada laiskanläksyjä ja jäädä luokalle, vaikka koulussa ei enää luokalle muuten jäädäkään.
Jokainen meistä on koulutuksen kokemusasiantuntija. Kokemusta on hankittu vuosikausia. Itsekin olen käynyt kansakoulua, keskikoulua, lukiota, opistoa ja yliopistoa. Lisäksi olin muutaman vuoden erityisluokanopettajana. Se oli kokemus, joka on opettanut yhteiskunnasta ja elämästä eniten.
Kävin lukiota varmuuden vuoksi neljä vuotta. Keskiarvoni oli lukion toisella luokan parhaita, mutta olin ainoa joka jäi luokalle. Kyllä otti neljännen vuosikurssin abiturienttia päähän, mutta oma vika eikä edes suuri yllätys. Kehitys oli mennyt kieliopinnoissa alamäkeen jo vuosia. Luokalle jääminen ei opettanut mitään, kertauksen jälkeenkin englannista oli todistuksessa nelonen. Jotakin outoa koulussa oli jo silloin, koska sain lakkiaisissa stipendin myönteisestä suhtautumisesta koulutyöhön.
”Jotakin outoa koulussa oli jo silloin, koska sain lakkiaisissa stipendin myönteisestä suhtautumisesta koulutyöhön.”
Huolimatta vuosien kokemuksesta, minulta ei ole kysytty, mitä pitäisi tehdä. Hyvä niin. Vaikka Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat, heiltäkään ei ole kysytty. Kyllä pitäisi kysyä. On hyvä, että osa opettajista vastaa, vaikka ei kysytäkään.
Kokenut rehtori listasi Ilta-Sanomissa yhdeksän syytä koululaisten oppimistulosten romahdukseen. Hän nosti esille muun muassa ahtaat tilat, suuret kouluyksiköt, avoimet tilaratkaisut, hankesekamelskat ja sen, että digitalisaatio on syrjäyttänyt koulukirjat. (IS 28.1.)
Savonlinnalainen luokanopettaja Jukka Raivio allekirjoittaa täysin rehtorin näkemykset oppimistulosten romahdukseen johtaneista syistä. Hänen mukaansa opettajat ovat jo vuosia nähneet, mitä muutoksia koulussa pitäisi tehdä. Opettajilta ei kuitenkaan kysytä, vaan konsultit ovat Raivion mielestä vieneet koulumaailmaa eteenpäin avoimilla tilaratkaisuilla, oppikirjojen korvaamisella teknologialla, opetussuunnitelmauudistuksilla ja inkluusiolla. (IS 30.1.)
Kaikki puolueet ovat samaa mieltä, ettei koulutuksesta saa leikata. Se on hienoa, mutta raha ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Miksi on lähdetty korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki? Hankehumpan ja uudistamisten sijaan olisi hyvä pysähtyä ja pohtia, miksi oppimistulokset olivat ennen parempia. Pienenevistä ikäluokista ei ole varaa hukata ketään.
Kirjoittaja on MT:n pääkirjoitustoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
