MITÄ JOS SUOMI OLISIKIN JÄÄNYT RUOTSILLE?

Jos Suomi olisi vuonna 1809 jäänyt Ruotsille, se saattaisi näyttää tällaiselta. Savonlinna olisi venäläiskaupunki, Tornio kuuluisi Ruotsille, samoin kuin Ahvenanmaa. Markku Vuorikari 

Mielipide

21.11.200715:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Suomi 90

Historiantutkijoiden enemmistö on nykyään vakuuttunut, että Suomen valtio alkoi syntyä vasta Venäjän keisarikunnan osana vuonna 1809.

Muutamat tutkijat, esimerkiksi tohtori Martti Häikiö edustavat perinteistä kansallisromantiikkaa. Kansallisuusaate oli heidän mielestään niin väkevä aate, että Suomi olisi joka tapauksessa itsenäistynyt 1900-luvun alussa. Häikiö rinnastaa Suomen tilanteen Norjaan ja Viroon, jotka itsenäistyivät 1900-luvun alussa.

Häikiön mielestä Suomesta olisi Ruotsin kyljessä kehittynyt moderni länsimainen valtio, kun se nyt itsevaltaisen tsaarin alaisuudessa jäi 1700-luvun ulkomuseoksi.

Aikakauden tunnustetuimmat asiantuntijat, etunenässä professorit Matti Klinge ja Osmo Jussila, huomauttavat, että äärimmäisen keskitetysti johdettu Ruotsi olisi vaivattomasti sulattanut myös valtakunnan itäosan yhtenäiskulttuuriinsa. Siinä maassa harrastettiin vain ruotsalaista kansallisuusaatetta. Suomi olisi Skooneen verrattava maakunta, jonne ei perustettaisi omia hallintoelimiä.

Klingen ja Jussilan linjalla on nykyisin huomattavasti enemmän kannatusta kuin vielä suurten ikäluokkien koulukirjat laatineilla romantikoilla. Esimerkiksi akateemikko Eino Jutikkala tarkisti elä-

mänsä loppuvuosikymmeninä aika tavalla arvioitaan siihen suuntaan.

Suomen valtio pantiin alulle kesäkuussa 1807 Preussin ja Venäjän rajalla Tilsitin kaupungissa. Euroopan mahtavin hallitsija, keisari Napo-

leon pakotti siellä Venäjän keisarin Alek-

santerin liittoon Englantia vastaan.

Tilsitin salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Aleksanterin tuli taivutella tarvittaessa pakkokeinoin Ruotsi samaan rintamaan. Helmikuussa 1808 venäläiset ryhtyivät toimeen hyökkäämällä silloisen rajan, Kymijoen yli ja he pääsivät kuukaudessa Turkuun asti.

Haminan rauhassa seuraavana vuonna Ruotsi luovutti Venäjälle kuusi itäistä lääniä. Keisari Aleksanteri ei halunnut alentua Euroopan köyhimpien ja surkeimpien läänien maaherraksi, vaan muodosti alueesta Suomen suuriruhtinaskunnan. Siihen liitettiin Ruotsilta aiemmin vallatut alueet, niin kutsuttu Vanha Suomi.

Samana syksynä Suomelle muodostettiin sen historian ensimmäinen hallitus, Turussa kokoontunut hallituskonselji, jonka nimi pian muutettiin senaatiksi. Nykyinen valtioneuvosto on sen suora jatke.

Vielä 1700-luvun miehitysten, ison ja pikkuvihan aikaan virkamiehistö oli suurin joukoin paennut Ruotsiin. Nyt virkamiehistö jäi paikoilleen ja Turun piispan Jaakko Tengströmin johdolla toivotti miehittäjän tervetulleeksi. Vastarintaakin toki esiintyi.

Tutut suomalaiset virkamiehet noudattivat vanhoja lakeja. Maatalousyhteiskunnassa oli ensiarvoisen tärkeää, ettei venäläistä maaorjuutta tuotu Suomeen.

”Isänmaani onni on kuulua Venäjälle”, sanoi Suomen valtiovarainministeri 1840-luvulla ja oli epäilemättä siinä tilanteessa oikeassa.

Mutta jospa Ruotsin kuningas olisikin oikopäätä suostunut Napoleonin suunnitelmiin, välttänyt sodan ja kaiken kukkuraksi tehnyt Pohjanlahden idänpuoleisista maistaan jonkinlaisen kokonaisuuden, joka sitten olisi nimetty Suomeksi.

Ainakin ruotsalaisen Suomen rajat poikkeaisivat monissa kohdin nykyisistä. Ahvenanmaa kuuluisi Ruotsille. Sehän päätyi 1809 Suomelle vain, koska Venäjä halusi vahtia Tukholman juonitteluja kuulomatkan päästä.

Idässä raja oli jo pitkään kulkenut Kymijoessa. Viipurin lisäksi myös Savonlinna oli vanha venäläinen kaupunki.

Pohjoisessa hiippakuntien raja kulki Kaakamajoessa, hiukan Kemijoen pohjoispuolella. Vasta Aleksanteri tahtoi rajan Tornionjokeen, jossa se on siitä lähtien ollut. Ruotsalaisilla ei ollut rauhanneuvotteluissa paljon sanomista, koska venäläiset sotaratsut nelistivät jo Pohjanlahden länsipuolella.

Keisari siirsi heti suuriruhtinaskunnan alkuvaiheessa pääkaupungin Turusta Helsinkiin.

Ruotsalaisen Suomen pääkaupunki olisi tukevasti Turussa. Puhuttaisiin Stockholmin-Åbon-kaksoiskaupungista. Suomalaisista olisi aivan käsittämätöntä, ettei Åbo muka ole maailman napa.

Suomi yhdistyi valtakunnaksi vasta rautateiden myötä 1860-luvulta lähtien. Turku-keskeisen maan päärata ei kulkisi ainakaan Hämeenlinnaan vaan otaksuttavasti myötäilisi rannikkoa.

Tampereelle sentään pääsisi junalla, koska se on Kustaa III:n eikä Leninin kaupunki. Suurista risteysasemista kuten Riihimäestä, Kouvolasta, Pieksämäestä ja Seinäjoesta ei ruotsalaisessa Suomessa kukaan olisi kuullut puhuttavankaan.

Helsinki olisi pahainen sotilaskaupunki. Viaporin linnoitus oli niin paha piikki Aleksanterin kyljessä, että Venäjä olisi varmaan vuokrannut Helsingin 50 vuodeksi. Aleksanteri II olisi sitten jatkanut vuokrasopimusta muuttamattomana.

Savo olisi jäänyt ruotsalaisessa Suomessa täydellisesti takamaaksi. Pönttövuoren tunneliin ei tekniikka vielä riittänyt. 1800-luvulla rakennettu Saimaan kanava pelasti oikeasti Savon taloudellisesta eristyneisyydestä, mutta luonnolliset vesireitithän kulkivat Vanhan Suomen kautta.

Savolaisten asioimissuunta olisi ollut Pohjanlahdelle joko Kajaanin kautta Ouluun tai Keski-Suomen läpi Vaasan ja Kokkolan kukoistaviin kauppakaupunkeihin.

Mikkelistä oli yritetty tieyhteyttä Suomenlahdelle Loviisaan mutta se ei oikein käynnistynyt. Mikkeli olisi syrjäinen varuskunta-

kaupunki, joka nyt turhaan tais-

telisi reserviupseerikoulunsa puolesta.

Jos ruotsalainen Suomi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olisi itsenäistynyt, mistä se olisi ottanut energiansa? Ensimmäisen tasavallan sähköntuotanto rakennettiin Vuoksen varrelle, mikä vaihtoehto siis olisi laskuista ulkona. Kemijoen valjastamisesta olisi ehkä syntynyt Ruotsin kanssa samanlainen rajariita kuin Uruguaylle ja Argentiinalle nykyisin sellutehtaasta.

Enso-Gutzeitia ei varmasti olisi olemassa. Antti Ahlström olisi perustanut valtakuntansa Porin tienoille mutta Kotkan höyrysahakeskittymä olisi jäänyt syntymättä. Venäläiset olisivat hiljattain perustaneet Kotkan kaupungin autosatamakseen.

Uskooko joku, että ruotsalaisessa Suomessa olisi syntynyt Nokiaa?

Kenties Suomi sittenkin olisi itsenäistynyt, ainakin hetkeksi. Saksa olisi luultavasti tilapäisessä voimanpuuskassaan pysyttänyt 1918 Suomenlahden pohjoisrannalle vasallivaltion Venäjää vastaan ja asettanut sille nukkehallituksen.

Niinhän se nytkin luuli tekevänsä ja sai täältä vahvoja myötäjuoksijoita. Suomalainen yhteiskunta oli kuitenkin runsaassa sadassa vuodessa kehittynyt niin lujaksi, että itsenäisyys kesti niin kuningasseikkailun kuin Saksan keisaritarun luhistumisen.

Tuon ajan lähin vastaava vasallivaltio lienee Ukraina, jonka itsenäisyyden nuori Suomikin riemumielin tunnusti. Se ei Saksan kaatumisen jälkeen jaksanut pitkään sinnitellä vaan sortui vuosikymmeniksi neuvostokansojen suureen perheeseen.