Ruuan alkuperä on aina ilmoitettava oikein

Mediassa leviää välillä kohu-­uutisia siitä, miten ruuan alkuperä on täysin hämärtynyt meidän kuluttajien ruokalautaselle päätyessään.

Toissa viikolla silmille lävähti uutinen, jossa tamperelaisen Sokos Hotel Ilveksen ravintolan ruokalistaan oli painettu väärä alkuperätieto juhlatilaisuudessa tarjolla olleesta lampaan- sekä possunlihasta. Todellisuudessa liha ei tietääksemme ollut peräisin ilmoitetusta paikasta, tietyiltä tuottajilta ja tiloilta, eikä luomutuotettua kuten oli kerrottu. Tämä onneton tapaus nosti taas ravintolaruuan alkuperän keskusteluun.

Kaikki kuluttajalle suunnattua informaatiota koskeva lainsäädäntö lähtee siitä, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan. Väärin annettu tieto, joskus myös kertomatta jättäminen, tuntuu kuluttajasta aina huijaukselta.

Tutkimusten mukaan ruokahuijausten määrä kasvaa vauhdilla, onhan ruoka iso bisnes. Suomessa kuluttajan kiinnostus ruuan alkuperää kohtaan on noussut vahvasti koko 2010-luvun ajan.

Kantar TNS:n selvityksen mukaan 80 prosenttia kuluttajista pitää tärkeänä, että tieto aterian ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperämaasta olisi tarjoilupaikoissa saatavilla ilman, että sitä tarvitsee erikseen kysyä. Uusimpien tietojen mukaan myös nuoret ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa alkuperästä.

Ruuan alkuperän ilmoittamista koskee varsin tarkka lainsäädäntö. Ravintolaruuan alkuperää ei kuitenkaan tarvitse ruokailijalle kertoa. Tosin alkuperän avoin ilmoittaminen on pitkään ollut osalle ravintoloita ja ravintolaketjuja kilpailutekijä ja erottautumiskeino.

Mielestämme on reilua niin tuottajaa kuin kuluttajaa kohtaan, että alkuperä kerrotaan avoimesti. Sen voi tehdä helposti vaikka liitutauluun kirjoittamalla ja tilaisuuksien aluksi kertomalla. Tämä on yksi keino lisätä kuluttajan kiinnostusta ruokaan ja arvostusta koko sektoria kohtaan.

Ruuan alkuperä on ilmoitettava aina oikein. Alkuperän voisi ilmoittaa myös ilman pakottavaa lainsäädäntöä.

Ravintolasektori on aktiivisesti vastustanut työn alla olevan kansallisen ravintolaruuan alkuperää koskevan lain eteenpäin viemistä. Tapaus osoittaa, että taidamme kuitenkin tarvita lainsäädäntöä, kun asiassa ei pystytä etenemään enempää vapaaehtoisuuden pohjalta.

Tampereella esiinnoussut tapaus on pahimmillaan harhaanjohtamista alkuperän ja tuotantotavan osalta, mutta myös tuote- ja brändiväärennös. Jos ruokailijoille ilmoitetaan, että tarjotaan tietyn tuottajan, brändin, lihaa, eikä näin ole, on kyseessä toisen omistaman brändin väärinkäyttö.

Luomu taas on sertifioitu tuotantotapa. Ei ole olemassa ”melkein luomu”-tuotantoa vaan joko ruoka on tuotettu luomulainsäädännön mukaan tai sitten ei.

Emme halua uskoa, että ravintolasektorin yleinen käytäntö on kertoa ruuan alkuperää tarkoituksellisesti väärin. Näinhän huhut meille kertovat.

Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen. Tästä luottamuksen ilmapiiristä tulee pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Tarvitsemme kaikki pellolta pöytään yhteistyötä pitääksemme kiinni suomalaisen ruokaketjun vahvuuksista, joita ovat muun muassa vastuullisuus, jäljitettävyys ja toiminnan läpinäkyvyys. Jokaisen työntekijän on toimittava vastuullisesti ja avoimesti, niin viljelijän kuin kokin tai tarjoilijan. Alkuperällä on väliä!

Ruoka ei tule tukkupakkauksesta eikä ”kaupan lihalaatikosta”. Ruualla on aina tekijä pellolta pöytään. Haluamme, että ruuan alkutuottaja, nostetaan esiin. Haluamme, että ruuan alkuperä kerrotaan aina avoimesti – se olkoon tulevaisuudessa myös ravintolan velvollisuus.

Toteamme vielä, että alkuperän voi ilmoittaa myös ilman pakkoa. Ihan vapaaehtoisesti. Suomessa tuotettu liha on vastuullisesti tuotettua – ja maukasta.