Maaseudusta tulossa intiaanireservaatti

Kokoomuksen ja vihreitten toiveuni toteutuu, kun suuret lehtitalot, MTV ja Yle näyttävästi uutisoivat pankkien asiantuntijoiden suulla, että miljoona maaseudun vanhaa asuinrakennusta jäävät arvottomiksi ja niiden vakuusarvot nollatuiksi. Pankithan voivat estää maaseudun talojen kaupan, kun niiden arvoa ei voisi käyttää enää lainan takauksessa.

Asialla on hyvätkin puolensa: toivottavasti verottajakin huomioi maaseudun kiinteistöjen arvon romahduksen ja poistavat kiinteistöverot.

Tämänlaatuisessa uutisoinnissa ei huomioida työttömyyttä ja epävarmuutta työelämässä, työn kestoa ja sekalaisten vuokratyöfirmojen työläisten epävarmoja työoloja. Näiltä ihmisiltä on viety usko tulevaisuuteen eivätkä he saa luottoa oman asunnon hankkimiseen.

Vaihtoehdoksi jää vuokrakämppä ja asuntotuki, kun pätkätöillä ei muuten elä. Asuntotukihan turvaa sijoittajien pääomatulot ja tällä samalla turvataan vuokra-asuntojen kysyntää.

Sama politiikka suosii ihmisten pakkomuuttoa yhä suurempiin taajamiin. Harva maaseudun asukas saa asuntotukea, heille jää vain veronmaksajan osa.

Erikoista on myös puhe työvoimapulasta, jota paikkaamaan tarvitaan muka ulkomaista työvoimaa? 1980-luvulla ja 1990-luvun lopulla ja myös 2000-luvulla tämä sama virsi on kuultu hallituksien suulla ja aina näiden vouhotusten jälkeen on työttömyys räjähtänyt käsiin, niin kuin nytkin on käynyt.

Nythän tämä broilerihallitus on rökittänyt myös oman asunnon hankkineita korotetuilla kiinteistö-, sähkö- ja öljyveroilla. Samoin oman asunnon korkovähennystä vähennetään joka vuosi ja yksityistiemaksut lisääntyvät varsinkin maaseudulla, kun ns. valtiontiet muutetaan yksityisteiksi.

Kaikkiin yksityistiemaksuihin sisältyy 24 prosentin arvonlisävero. Tämä oli jo Lipposen hallituksen ansiota, kun kaikkeen materiaaliin ja työhön laitettiin arvonlisävero, rahaa kun tarvittiin EU:n jäsenmaksuihin ja EU:n byrokratiaan, muun muassa maataloustuki- ja elykeskusten virkamiesten palkkaamiseen. Samana vuonna valtionavut lopetettiin tiekunnilta, vain joihinkin erityis- kustannuksiin voi anoa avustusta valtiolta, esim. siltoihin. Eli suomeksi: tien kunnossapitoa verotetaan. Edellä mainitun niin sanotun vääryyden voisi korjata niin, että järjestäytynyt tiekunta voisi vuosittain anoa vero-osuuden takaisin.

Kysyn, onko enää moraalista oikeutta vaatia näiden maaseudun asuntojen haltijoilta tuhansien eurojen satsaamista jätevesien käsittelyyn. Edellä mainittujen tahojen toivehan on, että kaikki muuttavat suuriin kaupunkeihin. Vihreä byrokratia vastustaa kaikenlaista yritystoimintaa maaseudulla, esimerkiksi lehmän etupään ja takaliston kaasut ovat kauhistus.

Kaupungeissa sen sijaan saa polttaa hiiltä ja juoksuttaa jäteveden mukana typpeä mereen ja fosfori, joka erotetaan jätevedestä, levitetään puistoistutuksiin ja tienpenkkojen nurmikoihin surutta ilman mitään fosforipitoisuuksien valvontaa. Sieltä ei muka mikään huuhtoudu sadeveden mukana.

Toisin on maanviljelijöiden levittämä lanta, joka on ainainen saastepäästö. Vaikka sadat virkamiehet on palkattu tätä valvomaan.

Tämänlaatuisella asioiden yksipuolisella uutisoinnilla on taipumusta aiheuttaa vastareaktio, joka saattaa aiheuttaa maaseudun asukkaissa vastahakoisuutta lakien noudattamiseen.