Näin syntyy Kantri

Mielipide

15.11.201715:00

Kolumni

Mia Palokallio

Tämä juttu on ihan Kantria, saatetaan Kantrin toimituksessa sanoa jostain jutusta. Kantrin identiteetti on meillä jollakin tavalla selkäytimessä. Siihen kuuluu sekin, että Kantria ei oikein voi lokeroida, se haluaa välillä hiukan yllättää lukijansa.

Tosin ei Kantrilla ole mitään omaa toimitusta, vaan Kantria tehdään Maaseudun Tulevaisuuden toimituksessa.

Kukaan ei tee pelkästään Kantria, vaan Kantrista vastaavat henkilöt tekevät myös emolehteä: graafikko Stiina Hovi taiteilee myös MT:n Viikonvaihde-liitettä ja tuottaja Mia Palokallio sotkeutuu MT:n lukemistopäällikkönä välillä myös Viikonvaihteen, Päivyrin ja tiedesivujen tekemisiin.

Kantria alusta asti tehnyt toimittaja Riitta Mustonen vastaa nykyisin myös MT:n ruokajutuista.

Silti jokaisella Kantrilla on monta tekijää. Lehteä tekevät niin MT:n toimittajat ja kuvaajat kuin avustajat eri puolilta maata.

Aiheet Kantrin juttuihin pulpahtelevat sieltä täältä: toimittajat ja kuvaajat ehdottelevat niitä, monesti myös innokkaat lukijat, samoin graafikon tai tuottajan päähän saattaa pälkähtää idea. Joskus aiheita pohditaan ihan varta vasten pidetyssä palaverissa.

Kantrin ruokajutuissa seurataan vuoden kiertoa. Aiheita suunnitellaan pitkin vuotta seuraavaa vuotta eteenpäin, mutta toisinaan ideat saattavat matkalla muuttua.

Viime kädessä kunkin lehden sisällöstä päättää tuottaja, joka myös suunnittelee lehden kokonaisuuden. Jokaisella jutulla on lehdessä oma paikkansa, joka on tiedossa jo ennen kuin juttua lähdetään tekemään.

Kun aihe on päätetty, sen äärelle pysähdytään hetkeksi miettimään, miten se toteutetaan. Toteutusta pohtivat toimittajan ja kuvaajan kanssa tuottaja ja graafikko.

Tekstin lisäksi kuvitus on tärkeä osa juttukokonaisuutta. Se voi olla valokuvaajan ottamia kuvia, graafikon tekemiä piirroksia tai vaikka niitä yhdessä.

Toisinaan halutaan tehdä myös video. Tässä lehdessä sellaisia juttuja on kaksi. Toisessa esitellään erikoisia soittimia, toisessa räjäytellään.

Toimittajat ja kolumnistit lähettävät kirjoittamansa tekstin tuottajalle editoitavaksi. Kuvaaja lähettää kuvat graafikolle.

Kun tuottaja on käsitellyt tekstin, graafikko taittaa, eli sommittelee jutun, kuvat ja mahdolliset grafiikat sivulle.

Valmiin taiton kuvat graafikko käsittelee painokelpoisiksi: niiden sävyjä korjaillaan, kokoja muutetaan ja terävyyttä lisätään. Tämä tehdään siksi, että kuva näyttäisi hyvältä ja värit raikkailta sanomalehtipaperille painettunakin.

Painoon menon lähestyessä outo levottomuus valtaa tekijät. Viimeisiä juttuja taitetaan, toimituksen käytävän seinälle ripustettuja sivuvedoksia oikoluetaan ja tehdään korjauksia. Otsikoita tarkistetaan ja viilataan, saatetaan laittaa uusiksi.

Huumori muuttuu villimmäksi, kunnes hiljenee tyystin.

Sivut lipuvat bitteinä painoon, ja graafikko tarkistaa ne vielä kerran.

Missään vaiheessa toimituksessa ei raikaa kantri.

Tämä lehti on 113. Kantri.