Aktiivi- mallista pitää tehdä aidosti kannustava

Behavioristinen koulukunta oli psykologiassa suosiossa toisen maailmansodan jälkeen. Sen lähtökohtana oli vahva luottamus siihen, että palautteet vaikuttavat kaikkeen, mitä ihmiset tekevät.

Koulukunnan merkittävin edustaja B.F. Skinner jaksoi aina muistuttaa, että kielteinen ja myönteinen palaute vaikuttavat aivan eri tavalla. Rangaistukset eivät edistä toimintaa lainkaan niin hyvin kuin toivotaan. Ne synnyttävät useimmiten näennäistä mukautumista, mutta kun rangaistukset poistuvat, toiminta palaa entiselleen.

Niinpä Skinner korosti jatkuvasti myönteisten palautteiden hyödyllisyyttä. Toki niiden äkillinen päättyminen voi lamauttaa, mutta parhaimmillaan ne aidosti lisäävät toimintaa.

Myönteinen palaute voi onneksi olla sekä kielellistä että aineellista, eikä sen tarvitse seurata jokaista toivottua tekoa.

Nykyinen työllistämisen aktiivimalli on Skinnerin näkemysten vastainen. Jos häneltä voitaisiin asiaa kysyä, hän tyrmäisi nykyisen mallin oikopäätä. Se ei ole oikealla tavalla kannustava.

Niinpä Skinnerin oppilaalta opetusta saaneena ehdotan, että aktiivisesta työn hakemisesta ja tilapäisten töiden tekemisestä saisi työttömyys­korvaukseen bonusta. Ymmärrän, että aktiivisuuden määrittely on vaikeaa, mutta tämä on kuitenkin periaatteessa ainoa oikea vaihtoehto.

Olipa behaviorismin kannattaja tai ei, jokainen järkevä ihminen myöntää, että rangaistusten vaikutukset ovat usein aivan muuta kuin mitä halutaan. Ikävin seuraus on se, että rangaistusten kokeminen epäoikeudenmukaisena synnyttää katkeruutta. Jokainen on joskus tämän omassa elämässään kokenut.