Koru heijastaa aikaansa

Kalevala Koru Oy on naisten perustama ja johtama yritys. Se sai alkunsa vuonna 1937 kirjailija Elsa Heporaudan ideasta pystyttää patsas suomalaisen naisen kunniaksi. Varoja kerättiin valmistamalla ja myymällä muinaiskorujen pohjalta suunniteltuja koruja.

Kun talvisota syttyi 1939, naiset päättivät käyttää patsasta varten kootut rahat hädänalaisten auttamiseksi. Perustettiin Kalevalaisten Naisten Liitto, joka auttoi muun muassa vähävaraisia äitejä, siirtolaisperheitä ja inkeriläisiä.

Monet tunnistavatkin kalevalakoruiksi vanhojen mallien mukaan tehdyt pronssikorut.

”Kalevala Korulla on vahva osaaminen pronssikoruista jo historiansa takia. Alkuvaiheessa sota-aikana käytettiin pronssia, koska se oli halvempi materiaali kuin kulta tai hopea”, muotoilujohtaja Kirsti Doukas kertoo.

Kalevalakoruja tehdään kullasta, hopeasta ja pronssista. Muoti ja ajat ovat sanelleet niin metallien suosiota kuin korujen muotoja.

Kalevala Korua suunnattiin uuteen jo 1950-luvulla, kun nuoret pääsuunnittelijat Eero Rislakki, Börje Rajalin ja Paula Häiväoja ryhtyivät suunnittelemaan moderneja, pelkistettyjä koruja.

Koruja alettiin myös markkinoida uudella tavalla. Helsingin olympialaisten kesänä 1952 kalevalakoruja saattoi ostaa myös erityisistä myyntikioskeista.

Kalevala Korun myymälän modernista näyteikkunasta tuli Helsingin nähtävyys, joka houkutteli katsojia.

1980-luvulla elettiin uutta pronssikautta, kun kansanomainen folklore-tyyli nosti klassikot uuteen suosioon.

”1990–2000 -luvuilla tehtiin selkeä tyylinmuutos ja irtauduttiin perinteisestä muotokielestä”, Doukas kertoo.

”2000-luvulla pronssikoruihin alettiin tehdä erilaisia pintakäsittelyjä. Maailmassa ei ole kovin monta yritystä, joka pystyy tekemään niitä yhtä taitavasti.”