Ajat muuttuvat, mutta sen hyväksyminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa ay-liikkeessä
Maailman muutosten aiheuttaman eksistentiaalisen kriisin hetkellä ay-liike toimii kuin Tex Willer. Koko makasiini ammutaan tyhjäksi, jos siten vaikka pelastuisi, kirjoittaa Pekka Ervasti kolumnissaan.13.3.202410:15
Ei ollut tämmöistä Paavo Lipposen aikaan! Mooses johdatti paitsi Suomen kansaa myös Sdp:tä. Hän oli tasapuolisen veemäinen kaikille. Pöytää pyyhittiin vuoron perään duunareilla ja herroilla. Mediaa ja oppositiota vietiin kuin mätää kukkoa: ”Pois alta!” Tiedän. Olin paikalla.
Päätöksistä vastasi tuolloin hyvin pieni työvaliokunta, joka kokoontui Lipposen korvien välissä. Kaikesta huolimatta Hänen Hirmuisuutensa sai hallita peräti kaksi pääministerikautta putkeen.
En kaipaa vahvaa johtajaa. Ajat muuttuvat, mutta sen hyväksyminen on joillekin vaikeaa. Erityisen vaikeaa tämä tuntuu olevan Lipposen ja demarien valtapiiriin kuuluneessa ay-liikkeessä. Valta-asemien murtumista vastaan käydään ankaraa taistelua, jonka koko kansakunta saa nyt tuntea.
Hakaniemen ay-pomot ehtivät tottua, että Sdp hoitaa poliittisen edunvalvonnan ja Sdp – myös vasemmistoliitto – saattoivat luottaa, että ay-tukea ja -rahaa tuli silloin, kun sille oli käyttöä, vaaleissa ja vappuna.
Sdp:n ja ay-johdon komentosuhde on kuitenkin ollut herkkä. Kun Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen valtiovarainministerinä osoitti hoipertelun merkkejä, puhelin virkahuoneessa soi ja Hakaniemen suunnalta tuli äreää palautetta. Näin hän kerran puuskahti kesken haastattelun, jota teimme valtioneuvoston linnassa. Valtiovarainministeri vaikutti kyllästyneeltä.
Kovakorvaisuus maksoi Urpilaiselle Sdp:n johtajuuden. Ay-juntta nosti Urpilaisen tilalle entisen liittojohtajan Antti Rinteen.
Pitkällä marssillaan ay-väki on saanut suomalaisilta veronmaksajilta paljon. Miljardiomaisuutta hallitseva ja muhkeita verovapaita osinkoja ay-liitoille takonut Kojamo aloitti valtion tukemana vuokra-asunto-osuuskuntana. Lakkokassan pohjaa ei näy.
Vaikka ay-jäsenmaksut voi vähentää verotuksesta, milleniaaliduunareita vasemmistovetoisiin liittoihin järjestäytyminen ei ole kiinnostanut. Kun jäsenmäärä tippuu, liittojen vaikutusvalta hupenee. Keskusjärjestö SAK jäi tyhjän päälle, kun vastapuoli, EK, ilmoitti, ettei se enää neuvottele keskitetyistä tulopoliittisista ratkaisuista.
Eksistentiaalisessa kriisissään Hakaniemi kokee olevansa nurkkaan ajettu. Sieltä se pyrkii ulos Tex Willer -menetelmällä, ampumalla koko makasiinin tyhjäksi.
Sama koskee Sdp:tä – oikeastaan koko vasemmistoa. Eduskunnassa on vaalien jälkeen vankka porvarienemmistö. Oikeistohallituksen politiikka on sen mukaista – vaalituloksen mukaista.
Näinä päivinä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Pääsiäinen lähestyy. Demokratialla on piinaviikot. Kuka vielä uskoo ylösnousemukseen?
Kolumnin kirjoittaja on pitkän linjan politiikan toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
