Yliö: Eläkekeskustelussa pata porisee pahasti yli

Yhteisellä retkellä. Eläkkeelle jäävät ovat yhä parempikuntoisia ja elävät aiempaa pidempään aktiivisena osana yhteiskuntaa, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Eläkeläisten asemasta on käyty kiihkeää ja vihamielistäkin keskustelua. Heitoissa vilahtelevat eläkeiän pidennys, indeksien jäädytys tai leikkaaminen, verotuksen kiristäminen, palkattomien kausien eläkekertymät, eläkerahastojen käyttö palveluihin, eläkekatto ja eläkehallinnon uudistaminen.

Keskusteluja on höystetty väitteillä eläkeläisten osallistumattomuudesta kansakunnan talkoisiin.

Koko 2000-luvulla keskustelu on painottunut kapeaan talous- ja itsekkyysajatteluun, josta on puuttunut laaja-alaisempi katsanto leikkauksiin ja toimenpiteisiin sekä positiivinen asenne: huoli yhteiskunnan yhteisöllisyydestä, luottamuksesta ja sosiaalisen pääoman kunnosta.

Keskustelu on käynyt kaikkia koskevista perusjärjestelmistä: eläkejärjestelmästä ja sote-järjestelmistä. Molemmissa on tehty kovalla työllä linjaukset tulevaisuuteen. On tehty myös leikkaukset, leikkurit ja varautumiset. Summittaiset ja hätäiset leikkaukset ovat vaurioittaneet talouskasvua, joka on junnannut paikallaan lähes 20 vuotta. Samalla ne ovat luoneet epävarmuuden ja epäluottamuksen ilmapiirin kansalaisten mieliin ja pysäyttäneet yksityisen ja julkisen kulutuksen, joiden merkitys yhteiskunnan talouskasvussa on yli puolet bruttokansantuotteesta.

Suomalaista eläkejärjestelmää on kehitetty säännöllisesti muuttuneen tilanteen mukaisesti. Viimeisimmät suuret tulevaisuusuudistukset on tehty 10 viime vuoden aikana. Niiden vaikutukset ovat todellisuutta vasta 2030-luvulta alkaen.

Elinaikakerroin vaikuttaa täydesti vasta vuodesta 2031 alkaen, samoin sijoitusriskien nosto, indeksivakaaja ja velkajarru.

Eläkeläiset ovat taitetusta indeksistä lähtien joka päivä osallistuneet kansakunnan talouden hoitoon. Vuosina 1995–2023 palkansaajien ansiotaso on reaalisesti noussut 35,5, prosenttia, kun työeläkettä saavan ansiotaso on noussut reaalisesti vain 1,7 prosenttia ja täyttä kansaeläkettä saavan 4,5 prosenttia.

Voi vain kuvitella, miten pahaa jälkeä tehdyt leikkaukset, pienetkin, tekevät.

Eläkkeillä on suhdanteita tasaava vaikutus, paikallista elinvoimaa ja elinkeinoelämää vahvistava vaikutus sekä verotulojen ja kokonaiskysynnän ylläpitävä vaikutus.

Samaan aikaan eläkeläiset ovat muuttuneet yhteiskunnan aktiivisiksi toimijoiksi. He osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan päättäjinä, omaishoitajina, läheishoitajina, eläkkeellä työelämään, vapaaehtoistyöhön arjen yhteisöllisyyden ja henkisen koheesion tärkeimmäksi tekijäksi. Kulutuskori on kauan samanlainen kuin aktiivisesti työelämässä olevilla. Työn arvo yhteiskunnalle on 3,2 miljardia euroa vuodessa.

Suomalainen luottamukseen perustuva osittain rahastoiva järjestelmä kestää, minkä osoittavat kansalliset kuin kansainvälisetkin tutkimukset. Jokainen saa eläkkeensä. Järjestelmämme on kestävyydessä parhaiden joukossa maailmassa.

Tasollisesti se on hieman Euroopan keskitason yläpuolella.

Keskustelussa ei muisteta, että tällä hetkellä eläkeläisen keskipalkka (mediaani) on 1 930 euroa kuukaudessa, ostovoimalla mitattuna vain 1 480 euroa. Lisäksi eläkeläinen maksaa keskimäärin tuosta veroa noin 17 prosenttia eli lähes 400 euroa. Palkansaaja maksaa yli kaksi prosenttiyksikköä vähemmän. Verokohtelu on kohtuutonta palkansaajiin verrattuna.

Suurin huoli on kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varassa elävistä ja pientä työeläkettä saavista. Pientä työeläkettä saavista henkilöistä yli 500 000 saa kansaneläkettä tai takuueläkettä.

Kansakunta on käännekohdassa. On hyvinvointivaltion uudelleenarvioinnin aika.

Tilastokeskuksen viimeisen tutkimuksen mukaan lakisääteiset kokonaiseläkemenot nousevat nykyisestä 13,2 prosentista vuoteen 2030 mennessä 13,6 prosenttiin, jonka jälkeen eläkeläisten määrän kasvu hidastuu ja suhde laskee vuoteen 2045 12,7 prosenttiin ja positiivisessa vaihtoehdossa 11,4 prosenttiin. Jos näin käy, tulee tämä päätöksiä tehdessä ottaa uudella tavalla huomioon.

Tämä kuvaa myös miten tärkeä merkitys yritystoiminnan heräämisellä ottamaan digiloikka ja kantamaan oma yhteiskunnallinen vastuunsa, onhan tehokas markkinatalous vahvan valtion ja toimivan kansalaisyhteiskunnan kanssa hyvinvointivaltion kolmas kivijalka. Lähes 20 vuotta talous ei ole noussut kuten verrokkimaissa.

EU:n ja velkajarrun uudet vaatimukset luovat ilman muuta haasteita ja sopeuttamista tarvitaan. Kehysriihessä ei ole tarve muuhun kuin korvaaviin 400 miljoonan euron säästöihin ja mahdollisesti työllistämispaketin päätöksiin, jotka on helposti toteutettavissa vaikka korjaamalla aikaisempia päätöksiä.

Indeksien vekslaus rokottaa lähinnä tulevia eläkeläisiä. Eläkekatto on lähinnä moraalinen signaali. Verotus on myrkkyä eläkeläisten voinnille ja mielelle. Paras ottaa tuumaustauko ja valmistella ensi vuodeksi ohjelma, jolla maa nostetaan kukoistukseen.

Raimo Ikonen

Hallintotieteen tohtori

Eläkeliiton puheenjohtaja